Osa, jossa Yours Truly tuudittautuu väärään turvallisuuden tunteeseen vain palatakseen elämän realiteetteihin julmasti ja äkkinäisesti
Tuttu ja turvallinen tunne valtaa aina sielun, kun jumpan nimessä esiintyy sana Attack tai sana Combat. Ja nämä sanathan esiintyvät Les Mills-jumppien kohdalla tapauksissa Body Combat ja Body Attack. Kokeilin molemmat ja yllätyin, sekä hyvällä että huonolla tavalla. (Asioiden tekeminen musiikin tahdissa. Aargh tai mega-aargh.)
Aikaisemmista seikkailuistani ja salikomediasta voit lukea täältä, täältä tai täältä. Koska olen keski-ikäinen ja jumppanoviisi, kokemuksistani voi olla huvia tai hyötyä (ehkä jopa molempia) sellaisille, jotka haluavat kuulla nyypiön seikkailuista itselleen uusien liikuntamuotojen parissa.
Hyökkää (ja taistele itsesi kanssa!)
Body Attack on erittäin rankka tunti, jossa mennään aika lailla sykkeet tapissa. Taisin kyllä vähän himmailla välillä, koska ekakertalaisena minulla ei ollut oikein mitään kuvaa siitä, kuinka pitkiä esim. kerähyppysarjat ovat. Spurtit otinkin sitten ihan tosissani, koska tykkään niistä aina. Tätä tuntia voi suositella siinä mielessä, että aerobinen kestävyys joutuu kyllä koville ja hiki virtaa, mutta mitkään liikkeet eivät ole mahdottomia suorittaa.
Itseäni kiusasi jälleen musiikin huomioiminen ja teennäiseltä tuntunut ”yhteisöllinen” säntääminen kädet ylhäällä salin keskelle muka läpsimään yläfemmoja kai, mutta puolentoista metrin päästä. Tämä on kuitenkin jumppa, jossa hiki virtaa ja hengästyy eli siinä mielessä se muistuttaa tähän asti kokeilemistani jumpista eniten niitä, joissa ennen tätä koronafarssia kävin.
Ahteri ryhtiin capoeiralla ja yläkroppa nyrkkeilyn tekniikoilla
Ja entäs sitten Body Combat? Todettakoon, että meininkinä ei ole mikään budo- tai itsepuolustustaitojen opettaminen. Idea on pikemminkin se, että eri lajeista tuttuja tekniikoita käydään läpi nopeatempoisten biisien tahdissa aina välillä 90 astetta kääntyen ja eteen, taakse ja sivuille liikkuen. Lyöntitekniikan opettelua ei siis kannata jättää Body combat-tuntien varaan, saati sitten potkujen opettelua.
Hyvää on se, että väistöt tehdään tunnilla oikeaoppisesti ja joustetaan polvista kunnolla samalla painoa siirtäen. Vihollinenhan tässä lajissa on täysin fiktiivinen, joten mielikuvitusta tarvitaan, kun miettii tilannetta, jossa oikeasti opetettua sarjaa käyttäisi. Mikäli on tottunut tekemään potkuja laskematta jalkaa välillä maahan, tunnin potkuosiot sujuvat oivallisesti. Ketään ei yllättäne, että pidin erilaisista potkusarjoista tällä tunnilla eniten.
Todella kiva oli myös yksi capoeira-vaikutteinen osio asiaankuuluvine biiseineen. Pääsin jyvälle siitä, mitä haettiin pienen alkuhämmennyksen jälkeen (”nyt et ole balettitunnilla”) ja liikkeet ovat tehokkaita. Ne rasittavat lähinnä alakroppaa. Asento on hyvin matala, joten ahteri ja reidet saavat kyytiä. Muilta osin Body Combat hakee vaikutteensa lähinnä nyrkkeilyn ja kickboxingin tekniikoista. Suoritustempo on nopea ja liikkuminen kuuluu mukaan, joten varsinainen tekniikoiden opettelu on syytä tehdä muualla.
Lähinnä tämä tappelujumppa onkin kivasti sykettä nostattava tunti, jossa huhkitaan ihan kunnolla ja omaperäisesti. Tämä ei oikeastaan muistuta mitään muuta kokeilemaani jumppaa. Kokemus oli hauska kyllä, jos unohtaa varsinaisen kamppailulajiharjoittelun ja keskittyy tsemppaamaan itseään musiikin tahdissa. Kunto nousee tuolla kyllä.
Mikäli tämän kevään ja kesän uudet Les Mills-jumpat kiinnostavat, niistä löytyy kuvaukset ja ohjaajien mielipiteet uusista tuntisisällöistä täältä.
Viimeisimmät kommentit