Tässä osassa Yours Truly löytää relevantin vaihtoehdon ihmisten läpsimiselle ja viskille. Samalla menee testiin sali tai pari sekä ohjattuihin jumppiin osallistuminen. Minähän olen parikymmentä viime vuotta oikeastaan vain kenkinyt ja mätkinyt enkä ole tottunut tekemään yhtään mitään musiikin tahdissa. Tästä tulee siis vielä hauskaa.
Kukaan tuskin kaipaa tähän tyhjentävää listaa kaikista koronan aiheuttamista epämiellyttävistä seurauksista. Aiheesta on saatavilla runsaasti sekä faktaa että fiktiota. Totean kuitenkin, että kaiken muun epämiellyttävän lisäksi virus aiheutti sen, että vakiosalini meni kiinni. Eli jäljelle jää lenkkeily ja kotijumpat tai vaihtoehtoisesti endorfiinien puutteessa synkistely ja viskin tai kuivan martinin kiskominen pimeässä huoneessa. Vai onko sittenkin muita vaihtoehtoja?
On, kuten selvisi. Löytyi nimittäin yksi auki oleva saliketju eli 24seven ja sieltä mahdollisuudet sekä punttiharjoitteluun että ohjattuihin jumppiin osallistumiseen. Lähin toimipiste on noin 800 metrin päässä kotoani, joten ryntäsin sinne ensin.
Martsarin itsepalvelusalilla
Salin kävijäkunta on aika hc-jengiä. Ilmeisesti jäljelle ovat jääneet vain ne asiakkaat, joille harjoittelu on liian tärkeä asia jätettäväksi pois, vaikka yleinen hysteria kuinka leviäisi ympäristössä. Jotkuthan ovat kritisoineet sitä, että salit saavat olla auki. Itse en näe, miksi eivät saisi. Hc-treenaajat kun tuskin kuuluvat mihinkään riskiryhmiin. Tartuttajaan törmää todennäköisemmin vaikka lähikaupassa ja kääntäen, oireeton kantaja voi sairastuttaa lähimmäisensä vakavasti todennäköisemmin juuri siellä lähikaupassa kuin salilla. Kaupassa kun törmää heikkokuntoisempaan porukkaan kuin urheiluympyröissä.
Puntti: relevantti vaihtoehto läpsimiselle!
Järkevän varovaisuuden noudattaminen on eri asia kuin täydellisen, irrationaalisen hysterian valtaan joutuminen. Se on stressaavaa itselle ja muille. (Ilman liikuntaa olisin jo todennäköisesti läpsäissyt muutamaa hysteerikkoa aika tarmokkaasti avarilla naamaan.) Hysteerisen erakoitumisen aiheuttamat haitat ihmisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille paljastuvat kyllä kaikessa karmeudessaan, kun tämä pandemia vihdoin loppuu tai ainakin häviää hetkeksi. (Ei, en usko sen häviävän lopullisesti koskaan ja minulla on tämän näkemykseni tueksi aika vahvat tilastolliseen aineistoon ja asiantuntijanäkemyksiin perustuvat tiedot, mutta niissä on aihetta omaan kirjoitukseensa. Ja ei, en edelleenkään pidä mitenkään aiheellisena hysteeriseksi ääliöksi rupeamista.)
Liikunnan hyvä puoli on siis sekin, että vaikka salijäsenyys maksaa, ihmisten läpsimisestä tulevat sakot ja rosisjutut tulisivat vielä paljon kalliimmaksi! Homma siis maksaa itsensä takaisin aika äkkiä. Lisäksi sekä aerobinen että lihaskunto kohoavat pitkäkestoisissa suorituksissa huomattavasti tehokkaammin kuin läpsiessä, ellei nyt sitten satu hoodeille, joissa voi sarjaläpsiä useamman hysteerikon yhdellä suorituskerralla. Tällöin asian voisi hoitaa hyvällä rasvanpolttosykkeellä peruskestävyys- ja vauhtikestävyysalueita vaihdellen. Tai vaihtoehtoisesti HIIT-tyyppisesti, hysteerikosta toiseen siirtyen. Koska hysteerikot ovat hysteerikkoja, ne kuitenkin karttelevat myös toisiaan. Siksi sarjaläpsinnän mahdollisuudet ovat käytännössä aika ohuet.
Martsarin hc-heebot ja -gimmat
Martinlaakson sali on suuri ja hyvin varusteltu. Naisille löytyy oma harjoittelutilansa, jonka senkin kävin tsekkaamassa. Yleensä välttelen naisten tiloja siitä yksinkertaisesta syystä, että joudun pituuteni takia säätämään kaikki laitteet uudestaan pygmisäädöistä enemmän miesten säätöjä vastaaviin. Tämä kerta oli kuitenkin poikkeus sikäli, että harjoitusvastukset olivat valmiiksi jo aika hyvällä tasolla ja penkkejä, jalkatukia yms. härpäkkeitä ei tarvinnut säätää uudestaan, jotta ei ruhjoisi esimerkiksi polvilumpioitaan. Yllättävää. Huonoin puoli oli jalkaprässin puuttuminen naisten puolelta. Taljakin taisi puuttua, vai muistanko väärin? Liikunnan pitäisi alentaa dementiariskiä, mutta tässä siis ollaan. Huoh.
Tulin siihen tulokseen, että joko nuori polvi on pitempää tai sitten salilla käyvät enää minua muistuttavat pitkät amatsonityypit ikäluokkaan katsomatta. Martsarin sali on kuulemma tunnettu vakiporukasta ja siitä, että tunnelma siellä on hyvä. Käyntini perusteella arvio vaikuttaa aika osuvalta. Ainoa harmin aihe oli heebo, joka oli linnoittautunut jalkaprässiin tekemään sellaista viikon, parin mittaista sarjaa. Jalkaprässejä näytti olevan vain yksi. Kärsivällisyys ei ole vahvimpia puoliani, joten korvasin sitten prässiä muilla laitteilla. Sain tehdyksi ihan kelpo treenin muistelemalla, mitä omissa PT:n tekemissä saliohjelmissani oli siihen aikaan, kun harrastin enemmän punttia.
Ohjattua jumppaa eli hikeä paitsi sisällä myös ulkona!
Ohjattuja liikuntakertoja varten (kyllä, perusslarvina ja mukavuudenhaluisena henkilönä tarvitsen aika usein piiskurin!) on sitten olemassa Myyrmäen toimipiste, jossa on tarjolla monenlaisia ohjattuja jumppia. Koska uteliaisuus nyt kerta kaikkiaan vain on määrittäviä luonteenpiirteitäni, päätin tsekata koko repertoaarin salikomedian uhallakin. Salikomedian generointi on ystävällinen teko kanssaihmisiä kohtaan näinä vaikeina aikoina. (Heh, kaikkea keksinkin tötöilyjeni perusteluksi!)
Jumpissa (sisä- ja ulkohommat laskien) on tarjolla on yli kymmenen, mutta alle kaksikymmentä vaihtoehtoa. Muistaakseni. Eli aika savotta. Ja tässä luvussa ei ole mukana niitä jumppia, jotka eivät kuulu Myyrmannin salin tarjontaan.
Ohjattujen jumppien yhteydessä kaikki desinfioidaan tunnollisesti ja jumpaajien maksimimäärä on yhdeksän (jumppaohjaaja on sitten se kymmenes henkilö). Pidän näitä varotoimia täysin riittävinä. Lisäksi sielu lepää, kun voi olla tekemisissä sen väestönosan kanssa, joka kykenee järkevään käyttäytymiseen näissäkin olosuhteissa. Rajoitetun osallistujamäärän haitta on toki se, että tunnit täyttyvät äkkiä. Ihmeen hyvin niille on silti kokemukseni mukaan mahtunut, kunhan nyt ensin oppii kärkkymään sitä, milloin ilmoittautumiset avataan netissä.
Run interval (vomiting optional)
Aloitin Run interval-nimisellä ulkona pidetyllä ohjatulla intervalliharjoittelutunnilla. Alussa innostuin ehkä ”hieman” liikaa. Oli vain niin kiva, kun voi ohjatusti kokeilla koipiensa ja keuhkojensa kestävyyttä. Viimeiset intervallit juostiin ylämäkeen Jätemäen läheisyydessä, joten parilla viimeisellä jouduin ottamaan muutaman kävelyaskeleenkin. Tunti on rankka. Pulloharja kurkussa ja poskiontelot täynnä katupölyä-tyyppinen fiilis ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta kyllä tämä tunti selvästi kuntoa nostaa!
Endorfiinit lähtevät tällä tunnilla liikkeelle kunnon purskeena. Tuomio siis on, että tätä tuntia voi kyllä suositella kaikille, jotka haluavat nostaa kuntoaan epämukavuustasoa kaihtamatta. Epämukavuusalueelle nimittäin paitsi joudutaan, myös jäädään joksikin aikaa. Kotimatkalla voi sitten oksentaa sillan alle (optional, mutta kävi lähellä kyllä!). Ulkona on helppo huolehtia myös turvaväleistä ja liikunta nostaa mielialaa ainakin itselläni selvästi. On niin kiva, kun mukana on muitakin ja joku muu huolehtii sekuntien ja metrien laskemisesta. Itse voi siis keskittyä puhtaasti juoksemiseen. Me like! Ja tarkoitukseni ei ole pelotella ketään eli tunnille uskaltaa kyllä mennä, vaikka ei olisi superkunnossa.
Viimeisimmät kommentit