Eli Yours Truly seikkailee showtanssin (?) ihmeellisessä maailmassa. Tuottaen pyyteettömästi hyvää mieltä kanssaihmisilleen lasiovien molemmilla puolilla. Eli punttiporukalle ovien takana ja muille jumpaajille ovien sisäpuolella. Myös kryptiset leimauskäytännöt selviävät. Vähitellen.
Juoksutunnin jälkeen on noviisi testaa-sarjassamme ensimmäisen ohjatun sisäliikuntatunnin aika. Jos harjoittaa saliuskottomuutta, voi homman kai hoitaa saman tien kunnolla eli kokeilla kaikki mahdollisuudet tuottaa keholleen ja mielelleen uusia elämyksiä.
Mitä näihin ohjattuihin ryhmäliikuntajumppiin tulee, alkumatkani oli vähän kivikkoinen. En nimittäin tajunnut, että kortin leimaaminen respassa ei ole sama asia kuin rekisteröityminen (itse netissä varatulle) jumppatunnille. Järjestelmä mahdollistaisi kyllä tämänkin ihan muutaman koodirivin lisäyksellä, mutta jostain syystä kortti on tempaistava vielä läpi omassa ryhmäliikuntoja varten tehdyssä pisteessä ja sieltä on sitten tulostettava lappu, joka tarvitaan mukaan jumppatunnille, mutta jota kuitenkaan koronan tarttumisen pelossa ei haluta kerätä. Hmmm.
Sh’bam, fladam, splat
Ensimmäinen varsinainen jumppa kokeiluvuorossa oli siis sh’bam. Kysymyksessä on kuvauksen mukaan ”helppo, hauska ja hikinen 45 minuutin joraustunti, jossa soivat niin klassikot kuin uusimmat listahititkin. Mukaansatempaavien helppojen tanssiaskelien siivittäminä saat liikkua kuin tanssilattian tähti ja samalla kunto kohoaa. Les Mills-konseptin mukaisesti uusi ohjelma vaihtuu SH’BAM®-tunnilla aina kolmen kuukauden välein.”
Minullahan on aikaisemmasta historiastani hieman tanssitaustaa. Moderni tanssi ja baletti noin tarkemmin. Havaitsin kuitenkin, että minulle tutumpi taidetanssi on täysin eri juttu kuin viihteellinen tanssi. Taidepuolellahan koreografiat tehdään aina joko klassiseen tai hyvin moderniin minimalistiseen musiikkiin, ei kuitenkaan viihdemusiikkiin koskaan. Tempo vaihtelee ja pyrkimys keveyteen tuottaa aika hitaan ja jollakin tapaa eteerisen liikekielen.
Tästä eroavaisuudesta oli se seuraus, että liikkeet (Kruunu päähän? Shuffle? Mitvit? Jne.) olivat minulle täysin tuntemattomia (kuten musiikkikin) ja aikaisemmin vahvuutenani olleet hypyt eivät nekään lähteneet aivan oikein. Tällä tunnilla haetaan räjähtävää hyppyä, jossa ei ole pituutta eikä mielestäni oikein sulokkuuttakaan. Jokuhan vertasi juuri tätä tuntia aerobiciin, johon on lisätty kvasiaistillisia itsensähipelöintiliikkeitä. Kuvaus on hieman brutaali, mutta ei täysin tuulesta temmattu ja mukana pysyminen oli ensikertalaiselle hankalaa.
Kiinnostuneet voivat tsekata Les Mills-tarjontaan kuuluvan tunnin meiningin tästä linkistä .
Mitä, eikö hypyn pituus ratkaisekaan? Sh’plaah!
Suurin hankaluus aiheutui kuitenkin siitä, että liikekieli poikkeaa niin täysin mistään, mitä olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana harrastanut. Nopeat potkut ilmaan olivat oikeastaan ainoa osa-alue, jonka tunsin hallitsevani, eli jotain hyötyä kamppailupuolesta siis tässäkin. Hyppypuolella loikin juuri sinne, minne ei olisi pitänyt. Artikkelikuvaksi valitusta tanssijasta rannalla jäätiin siis vielä valitettavan kauas!
Ohjaaja oli kyllä mukava ja muut tunnilla suhtautuivat säntäilyihini ja tahdista eksymisiini oikein hyvin. Lopullinen tuomio on siis se, ettei tällekään tunnille osallistuminen mitenkään mahdotonta ole. En myöskään ota itseäni niin vakavasti, ettenkö voisi hihitellä omalle töpeksinnälleni. Ja tasapainossani ei ole moitteen sijaa, ei notkeudessakaan, mutta jälkimmäistä ei tunnilla tarvittu oikeastaan ollenkaan. Ja ensimmäistäkin hyvin vähän. Harmi, koska tykkään myös akrobaattisista kehonhallintaliikeistä.
Koronan aiheuttama salisuskottomuus sai siis kiinnostavan alun, mitä ohjattuihin jumppiin tulee. Pääongelma on ehkä se, että minä olen tottunut rankempaan liikuntaan ja tuolla viihdetanssipuolella kroppa ei näytä muovautuvan kovin atleettiseksi. Oma silmäni nyt vain diggaa paremmasta lihaserottuvuudesta kuin mitä hc-harrastajilla (ja ohjaajillakin) on. Musiikkikaan ei oikein ole makuuni. Haluan vuodattaa hikeä ja rasittaa lihaksistoani enemmän kuin mitä flädäm-splatin puitteissa on mahdollista. Jos kehonmuokkaus on ykköstavoite, tämä tunti ei ole paras mahdollinen.
Koreografiat eivät sinänsä ole niin mutkikkaita, etteikö niistä seuraavalla kerralla olisi jo jotenkin jyvällä, joten tätäkään tuntia ei kannata pelätä. Kuten tanssipuolella aivan aina, täytyy vain osata laskea kahdeksaan ja tarvittaessa jakaa sillä. Problem solved.
Omat liikunnalliset tavoitteeni ovat kuitenkin toisenlaisia. Päätinkin, että mikäli tanssi-into yllättää, menen kokeilemaan jotakin barrea, aikuisbalettia tai sitten takaisin modernin tanssin tunneille. Muuten olen valmis rajaamaan tanssahteluni pogoamiseen ja atleettiseen saksalaistyyppiseen ysärireivaamiseen. Ja hevarointiin ja eteeriseen goottien taffy pullingiin jopa 🙂 Tulee hiki (paitsi gootteilussa siis) ja on hauskaa, mikä lienee homman tarkoitus myös flädämissä.
Viimeisimmät kommentit