Ihme tapahtui ja pääsin jonotuspaikalta noin 100 kokeilemaan Bodybalancea osoitteessa 24seven Tikkurila. Sitten sain päähäni vielä kokeilla CxWorxia (voisiko vielä olla vähän hankalampi nimi?) aamutuimaan Kampin 24sevenissä. Uusien jumppien lisäksi uudet salit siis.
Bodybalance on niin suosittua, että vaikka kärkyin varaussovellusta toisella silmällä varauksen avaamisesta alkaen, paikat näyttivät katoavan parissa minuutissa. Eli päivitä näkymäsi ja simsalabim: vapaat paikat tunnille ovat tällä välin mystisesti kadonneet! Tällä kertaa kärsivällinen jonottaminen kumminkin palkitsi. Eli Eija testaa is on the roll again.
Ai miten niin väärä artikkelikuva? Tarkkasilmäiset ehtivätkin jo huomata, että mainitsen vain Tiksin ja Kampin, en Myyrmannia. Puolustuksekseni sanottakoon, että samoja tunteja on tarjolla niissä kaikissa ja tällä kertaa sattuma ratkaisi salivalinnan. Mutta asiaan.
24sevenin tuntivarausappi ja Sollentunan jumppatarjonta
24sevenin appia käyttävänä olen huomannut, että todella monet mattimyöhäiset varaavat itselleen paikan useamman tunnin jonotuslistalle valitakseen sitten sen, joka on joko mieluisin tai se, johon nyt mahtuu hinkuessaan pakkomielteisesti jumpata vielä kuluvan tai seuraavan päivän aikana, tavalla tai toisella. Tämän takia jonotusnumero ei ole niin luotettava indikaattori mahdollisuuksista osallistua tunnille kuin luulisi. Älkää siis heittäkö kirvestä kaivoon, vaikka saittekin jonotuspaikan numero 14. On silti mahdollista, että mahdutte tunnille varapaikalta.
Ja mistäkö tiedän tämän? No, kokemus ja ennenkaikkea se, että opin hyvin nopeasti toimimaan samoin itsekin. Eihän tämä systeemi ihan optimaalinen siis ole ja itse appikin on sellainen, että se jämähtää harmittavan usein ja jämähdyksestä pääseminen vaatii uloskirjautumista ja sitten uudelleen sisäänkirjautumista. Toimivampiakin appeja olen siis elämäni varrella nähnyt ja ennenkaikkea käyttänyt. Mene ja tiedä kohta tehnytkin?
Olisi myös hyödyllistä, mikäli appi paikantaisi edes jollakin tasolla. On aika hyödyntöntä tietää, että hei, Sollentunassa mahtuisit vielä lempparitunnillesi! No okei, tämän voi kiertää tekemällä filtterit, joilla rajaa ehdotukset järkeviin paikkoihin. But there’s a catch eli Les Mills-konsepti perustuu siihen, että tuntisisällöt ovat kaikkialla samat. Eli esim. duunimatkalla (hitto, sellaisiakin oli ennen vanhaan! Voi niitä aikoja!) oleva voi tsekata lähisalin ja sieltä tutun tunnin. Tämä taas tarkoittaa, että käyttäjäkohtainen filtteri ei voi olla pysyvä.
Filtteri pitää siis muistaa päivittää aina kulloisenkin olinpaikan mukaan. (Ellei sitten satu olemaan Sollentunassa?) Itse olen rajannut salivalikoimani käsittämään vain Vantaan ja Helsingin (Käpylää lukuunottamatta, sine on hankalaa mennä.) Espoostakin voisi ottaa länsimetron varrella olevia paikkoja, mutta olen liian slarvi tsekkaamaan, kuinka lähellä metroasemia nää jumppamestat sijaitsevat.
Bodybalance eli this is your safe place
Bodybalance-tunnin ohjaa englanniksi hippimäisellä tavalla suloinen mutta yllättävän vahva luonnonlapsi Emanuela, joka lauleskelee ohjatessaan taustamusiikin mukana. Hän antaa toki myös ohjeita jumppaajille, jotta kaikki liikeet ja asennot ovat oikeaoppisia ja turvallisia. Itse tunti on vekkuli yhdistelmä taichi’a ja pilateksesta ja joogasta tuttuja liikkeitä ja asanoita.
Onnistumisen kokemuksia pukkaa siis taas, koska minulla on kokemusta noista kaikista lajeista ja erityisesti kehonhallinta ja tasapainoliikkeet tuntuvat helpoilta suorittaa. Ero syntyy siitä, että kamppailusaleilla on alla tatami eli alusta ei ole tavallinen, hievahtamaton lattia. Joustamattomasta lattiasta koituva apu on yllättävän suuri.
Tunti alkoi seisten tehtävillä lämmittelyharjoituksilla, jotka olivat kohtuullisen nopeatempoisia. Huomasin, että Bodybalance-tunnille on muutenkin tyypillistä, että liikekieli on virtaavaa ja plastista. Lämmittelyn jälkeen tehtiin monelle tuttuja joogaharjoituksia, kuten eri variantit aurinkotervehdyksestä. Harjoitteet olivat aika haastavia läpi tunnin.
Haastetta oli tarjolla niin tasapainoharjoituksissa, liikkuvuusharjoituksissa kuin kehon hallinnan harjoituksissa ja staattisessa voimassa. Itselläni nuo puolet ovat yllättävänkin hyvässä kunnossa. Toisaalta tasapaino ja jossakin määrin myös liikkuvuus kehittyvät potkunyrkkeilyssäkin. Niiden on pakko kehittyä, ellei halua olla tatamilla naamallaan (tai selällään) tämän tästä.
Olen aina ollut notkea. Sehän on ominaisuus, jota ihastellaan mielestäni aivan turhaan. Itselläni, niinkuin monella muullakin, se johtuu yliliikkuvista nivelistä ja helposti venyvistä kudoksista. Tämä tarkoittaa myös alttiutta erilaisille vammoille. Teininä en tätä tajunnut, enkä lisännyt tanssiharjoitteideni oheen riittävästi voiman rakentamista. Voima on kuitenkin välttämätöntä, jotta ääriasennot voidaan tehdä turvallisesti.
Myös lämmittelyllä on merkitystä, jota sitäkään ei teininä riittävän hyvin sisäistänyt. Koska olin perusnotkea enkä näin ollen ns. tarvinnut mitään venyttelyjä ja lämmittelyjä. Koska kyllä lähtee muutenkin. (Facepalm.) Joo, niin lähtikin. Lihaskudos repeämään nimittäin. Vaikka esimerkiksi spagaatin saisikin tehtyä tuosta vain, enää en tekisi sellaista heti talvella ulkoa tultuani. Tapauksesta jäi nimittäin pysyvänä muistona kuoppa takareiteen, siihen kohtaan, mistä katkesi lihassyitä. Riiips!
Flow-tilassa safe placessa
Bodybalance-tunnilla tuli jopa hiki, sen verran työläitä staattisia pitoja siihen kuului. Tämä tunti oli myös poikkeuksellisesti kokonaisen tunnin mittainen, joten harjoitteita ehdittiin tehdä enemmän. Koska liikkeet virtasivat musiikin tahtiin, keskittyminen ja ajatukset kohdistuivat pelkästään niihin. Tämä on siis oivallinen tunti kaikille niille, jotka haluavat irrottautua arjen pienistä ja suuremmistakin huolista hetkeksi. Muutenkin suosittelen tätä tuntia lämpimästi enkä enää ihmettele, miksi sinne on niin helkkarinmoiset jonot. (Tätä kirjoittaessani sain tiedon, että mahdun tunnille tälläkin viikolla! Jipii!)
Loppurentoutus oli ihan mahtava. This is your safe place jotenkin sopi tunnelmaan niin hyvin että tuli todeksi ja jäi mieleeni loppuviikoksi. Yleensähän ko. sanapari on minusta lähinnä nolo ja teennäinen klisee, joka saa aikaan sen, että yritän (vaihtelevalla menestyksellä) peittää virnuiluani asiaan hartaasti suhtautuvilta muilta ihmisiltä. Tähän yhteyteen ilmaisu kuitenkin sopi.
Virtaavassa liikkeessä on jotain hyvin luonnollista. Se on kuin vesi. Alla olevasta kuvasta näkee fiiliksiäni tunnin jälkeen eli olo on hyvä ja jotenkin pölähtänyt. Hyvällä tavalla pölähtänyt. Kaikki kropassa tuntuu jotenkin toimivan yhteen ja virtaavasti vielä tunnin jälkeenkin.
This is your unsafe place eli mitä tapahtuu, kun materia rupee sulle
Cxworxissä on omat, öh, haasteensa. Niin kävi, että tunnin aikana päässäni alkoi soida tämä biisi. Eli tiedättehän kyseisen, ajoittain mukavasti treeniaggrea nostattavan helmen Älä käy mulle, josta on vastuussa Suamenlejjona-niminen bändi. Tätähän yksi Savate Clubin ohjaajistakin on joskus tunneillaan soitellut. Huumorintajuttoman yleisönosan pyynnöistä huolimatta. Lankkupidoista tulee vielä hirveämpiä, jos biisin aiheuttama hihitys tuo vatsalihaksille vielä lisää hommia. Että kiitti -sti, Artturi 😀
Mitä tapahtuu, kun materia rupee sulle ja jumppakuminauhat yrittävät tappaa? Salakavalassa liitossa on mukana myös (täten passiivis-aggressivisen perusluonteensa paljastavat!) vesipullot ja jumppamatot. Ei levypainot sentään onneksi (ainakaan vielä). Kuten totean täällä, levytanko ja -painot ovat ystäviä ja balsamia sielulle, tai ainakin laastaria. Edellyttäen toki, ettei nyt jätä esim. ponnarinsa latvaa levypainon alle. Kröhöm.
Cxworx on siis coretunti. Ja rasittava sellainen. Homma tuntuu kyllä paatuneimmissakin vatsalihaksissa! Siinä keskitytään siis keskikropan lihaskorsettiin, jonka merkitys on valtava ryhdin ja jopa tasapainon kannalta. Vahvat vatsalihakset tukevat myös selkää, joka on monen heikko kohta. Vaikka ohjaajamme liversikin, että ”kohta tulee sitten kuuden minuutin lankutusbiisi!” (ja kalpenin kauhusta), asentoa vaihdeltiin sen verran, ettei nyt koko aikaa sentään samassa peruslankussa oltu. Ja tehtiin siis muutakin kuin vain lankutettiin. Tämä muukin tosin rasitti samoja lihaksia kuin lankku, joten mistään leppoisasta lepohetkestä ei suinkaan silti ollut kyse.
Splät ja auts!
Apuna touhussa käytetään siis niitä kahvallisia kuminauhoja, joita silmäilin epäluuloisesti jo ennen tunnin alkua. Niitä käytettiin tuomaan lisäkuormaa sekä seisaaltaan että kontiltaan ja makuulta tehtäviin liikkeisiin. Niiden käyttö vaatii totuttelua ainakin minulta. Kengän saaminen kahvaan siten, että se myös pysyy siellä nauhan venyessä on haastavaa. Samaten oli nauhan pitely joko jalan alla tai seisten kädessä. Se luiskahtaa yllättävän helposti, ellei pidä painoa tasaisesti koko jalkapohjan alueella.
Konttausasennossa ja makuulta tehtävissä liikkeissä kävi joko niin, että nauha irtosi (ja lätkäytti sääreen kipeästi) tai kuminauha pysyi siellä, missä piti, mutta kenkäisin juomapulloni nurin. Pohkeeseen tuli siis mustelma, mutta eipä sellainen mitenkään vaarallista ole. Monet haasteet johtuivat siitä, että ensikertalaisena en tiennyt, mitä tuleman piti, enkä näin ollen osannut sijoittaa rekvisiittaa oikein. Tämä tulee helpottumaan jatkossa. Edellyttäen toki, että muistan kunkin tunnin optimaaliset rekvisiittaläjän paikat.
Kyllä, aion siis osallistua tähän tehokkaaseen coretreeniin uudelleenkin. Kyllä sitä kannattaa ainakin kerran kokeilla jokaisen. Näin muuten tunnilla toisenkin saliuskottoman karkulaisen. Eli terkkuja Hannalle, en kerro kenellekään 😉
Viimeisimmät kommentit