Tuttuun tapaan Eija testaa jumppia, tällä kertaa täällä Banjostaniassa. Löysin salin, jossa kuukausimaksu on alle kaksi kymppiä. Löysin myös ohjattuja jumppia, joista olen testannut kahvakuulan ja coren.

Huomasin ilokseni, että parin kilometrin päästä Noormarkun urheilutalosta löytyy erittäin hyvin varusteltu sali, jonka alakerrassa on vielä voimailuhuone vapailla painoilla. Mainittu voimailuhuone on tosin aika hoocee! Pienimmät käsipainot ovat kymmenen kiloa ja jalkaprässin peruspaino sellainen, etten ole siihen vielä rohjennut ryhmittäytyä.

Yritteliäisyydellä ja mielikuvituksella varustettu henkilö voi toki tehdä kaikenlaista vaikka pelkällä parikymmenkiloisella tangollakin ja noilla käsipunteilla, mikäli käyttää niitä apuna esim. kyykyissä. Kuten teinkin. Myös rintalihaksiin ja pystypunnerruksiin painot sopivat, hauiskääntöihin ei niinkään. Projekti hauis on vielä kesken siis 😉

Punttihäröilyä ja kuntopiiriä

Valtaosan ajasta olen viettänyt salilla voimailuhuoneen yläpuolella kuntopiirityyppisesti harjoitellen. Salikäyntejä viikossa on yksi tai korkeintaan kaksi, joten käyn joka kerta läpi kropan tärkeimmät lihasryhmät. Jalkaprässi, reiden ojentajat ja koukistajat, ylätalja, rintalihasmasiina, soutulaite ja vapaat painot muodostavat jo kohtalaisen hyvän setin, jonka avulla voi käydä läpi jalat, olkapäät, rinnan, ojentajat ja hauiksen. Siihen vielä lisäksi vatsa- ja selkäliikkeitä, niin saa jo ihan kohtalaisen treenin kohtuullisessa ajassa.

Kuvan salin salimaksu on alle kaksi kymppiä kuussa ja varustetaso oikein hyvä. Lisäksi se on lähestulkoon yksityinen. Millään kerralla siellä ei ole lisäkseni ollut yli viittä ihmistä ja valtaosan ajasta olen saanut harjoitella yksin. Salilla näkee myös personal trainereita silloin tällöin asiakkaan kanssa ja paikallisten urheiluseurojen nuoria lupauksia tekemässä lajityypillisiä harjoitteitaan.

On kätevää, kun ei tarvitse jonotella millekään laitteelle! Myös venyttelyyn ja jumppapallolla leikkimiseen on ollut paljon tilaa. Ei siis ole mitään tekosyitä välttää venyttelyjä, pallovatsoja ja liikkuvuusliikkeitä. Kaksiteräinen miekka siis! Olen voinut rauhassa harjoitella myös jumppapallolla polviseisonnassa olemista siten, että kädet on levitetty sivuille. Olen jokusen sekunnin pysynytkin tässä asennossa myös sen isomman jumppapallon päällä.

Meininki pikkeaa siis ratkaisevasti kokemuksistani Vantaalla. Martsarin sali on sinänsä oivallinen, mutta heebo tai pari on tainnut ilmoittaa postiosoitteekseen Jalkaprässi, Martinlaako, Vantaa.

The Hulavanne ja saliarvoitus

Tuli kokeiltua myös saliversiota vanhasta kunnon hulavanteesta. Huomasin, että toiseen suuntaan pyöritys sujuu paljon helpommin kuin toiseen. Toispuoleisuutta siis tässäkin. Ja kyllä, alaselkä ja muut pyöritykseen osallistuvat lihakset selvästi tykkäsivät kokemuksesta. Olen kuullut, että moni on saanut mustelmia harjoittelun alkuvaiheessa. Minulle niitä ei tullut eikä vanne tuntunut missään vaiheessa epämiellyttävältä. En kyllä tehnytkään sillä kymmentä minuuttia yhtä soittoa niinkuin jotkut!

Vanne on jonkinlainen hittituote, josta on ollut mediassa aika paljon juttua. Tässä on juttua naisten testiryhmän kokemuksista vanteeseen liittyen. Siihen on opetusvideoitakin ainakin YouTubessa, jos innostutte ja haluatte vaihtelua treeniin! Tästä löytyy Kuntokaupan eka video, josta voi sitten edetä vaativampaan harjoitteluun. Ja lisäinnoitusta kaipaaville sitten toki suuresti ihailemani Grace Jonesin esitys Englannin kuningattaren Diamond Jubileessa laulaen ja hulavannetta pyörittäen!

Olen hiljalleen kuntouttamassa olkapäätäni ja käyttänyt tähän lähinnä verryttelyä jumppakepin kanssa, pieniä painoja sekä autonrattipyöritystä pienen levypainon kanssa. Tässä ollaan siis kädet suorina edessä pitäen levypainoa kuin rattia. Kun sitä pyörittää vaikkapa minuutin, saa olkapäät hyvin lämpimiksi, painon suuruudesta riippuen jopa hapoille. Lämpimillä olkapäillä on paljon turvallisempaa harjoitella painojen kanssa. Lisäksi olkapään pienet lihakset tykkäävät, kun niitäkin harjoitetaan.

Satakuntalaisten pitäisi olla tunnettuja yrmeydestään, mutta liikuntapaikoilla olen huomannut, että tuntemattomiakin tervehditään. Sama pätee Urheilutalon saliin, jossa olen jopa vaihtanut muutaman sanan muiden harjoittelevien naisten kanssa. Kukaan heistäkään ei ole tiennyt yhden mystisen telineen tarkoitusta. Asia askarruttaa minua siinä määrin, että aion ottaa kuvan ko. värkistä. viisaammat kertokoon sitten, mihin se on tarkoitettu!

OleFitin kahvakuulakokemukset ja corejumppa eli Eija testaa ohjattuja jumppia Banjostaniassa

Olen kertonut kokemuksistani 24sevenin jumpista useassa postauksessa. Jumppa-aiheiset postaukset ovat koronan myötä muuttuneet blogini pääasialliseksi sisällöksi, kun keikoilla käynti väheni, matkustelusta nyt puhumattakaan. Mikäs siinä, jumppaan oikein mielelläni. Endorfiinit nyt vain tekevät elämästä(ni) parempaa. Ja kirjoittelen toki muistakin aiheista, joita pidän tärkeinä tai kiinnostavina.

Löysin alle kahden kilometrin päästä myös OleFit-ketjuun kuuluvan salin, joka tarjoaa ohjattuja jumppia. Huokasin helpotuksesta, koska minä nyt vain olen tottunut käymään ryhmäliikuntatunneilla ja pidän niistä. Kuulun porukkaan, jonka kurinalaisuus ei selvästikään riitä pelkkiin kotijumppiin ilman ohjausta ja tsemppausta ja pukuhuonekeskusteluja kieli poskessa.

OleFit-ketjun kuukausimaksu on suhteellisen kallis verrattuna Urheilutalon saliin tai 24seveniin, joten ostin kymmenen kerran kortin ohjattuja jumppia varten. Niitä on tarjolla monipuolisesti ja jep, myös yin-joogaa ja paikallinen versio Venäläisestä persekidutuksesta (eli Satakuntalainen persekidutus?)

Kalle Viikilän vetämä tunnin mittainen kahvakuulajumppa on rankkaa settiä, jota voi kuitenkin sovitella oman jaksamisen mukaan. Tunnilla on hyvä lämmittelyosio ja itse tunnilla käydään läpi tärkeimmät lihasryhmät kahvakuulan, stepperin ja jumppakuminauhan avulla. Myöhästyin ekalta tunnilta ja säntäilin ympäriinsä rekvisiittaa etsien. Kaikki kuitenkin löytyi muiden ryhmäläisten avustuksella ja sain pintaan kunnon hien. Ynnä takapuolen kipeäksi seuraavana päivänä.

Hannamari Nopparin vetämä coretunti on nimensä mukainen eli keskivartalon syvien lihasten jumppa, jossa vatsalihakset ovat kovilla. Myös selkä, pakarat ja reiden loitontajat saavat osansa (ja vähän ekstraa). Tällaisen jumpan sivutuotteena tulee myös kehonmuokkausta eli win-win. Core-jumppa on ilmeisesti tarjolla joka toinen lauantai ja vuorottelee zumban kanssa (jota sitäkin olisi kiva kokeilla). Ehkä kokeilenkin, vaikka kokemuksiani liikunnasta musiikin tahdissa ei voi kehua, kuten näkee esim. täältä.

Summa summarum voin suositella molempia jumppia. Kävely- tai fillarimatka käy lämmittelystä ja tykkään ohjaajien tyylistä eli otan molemmat jumpat säännölliseen viikko-ohjelmaan. Lisäksi salin tilat ovat mukavat pukuhuonetta myöten ja suihkuhuoneesta löytyy jopa shampoo ja hoitoaine talon puolesta. Me like!