On pakko (ja haluankin) turvautua luonnollisiin konsteihin, kun hienosäädän tätä hiusväriä. Jos olisin tajunnut, kuinka pitkä ja hermoille käyvä projekti tämä oman värin takaisin kasvattaminen on, en ehkä olisi siihen ryhtynyt. Anyhow homma on nyt niin pitkällä, ettei kaiken tämän vaivannäön jälkeen viitsi enää palata värjäysrumbaan, edes kasviväreillä. Tällä kertaa kokeilen siis tehdä amlahiusöljyä itse.

Hommahan menee niin, että latvat ovat kokeneet kovia raitojen, askorbiinihappohaudutusten, öljymuhitusten ja savikirkastuksen johdosta. Hunajaakin kokeilin muutamaan otteeseen. On silti tarpeetonta sanoa, että jos olisin tehnyt tai teettänyt värinpoiston tai kokopääblondauksen, tukkani olisi luultavasti suurelta osin pudonnut päästä ja jäljelle (mahdollisesti) jääneet haivenet olisivat katkenneita ja kaksihaaraisia. Nyt käyttämäni menetelmät ovat kuitenkin hellävaraisimmat mahdolliset. Mikä ei silti suinkaan tarkoita, etteikö kuiva ja karkea, hevosenjouhimainen hiukseni olisi ottanut osumaa. Se on.

Värierojen tasoittelua Color Maskilla

Värierot latvan ja tyven välillä kiusaavat edelleen. Kaikkinaiset hapetevärit ovat kuitenkin out. Ne kuluttavat hiuksia ja luontoa. Erilaset värjäävät tai pikemminkin sävyttävät hoitsikat ja hiusnaamiot tuntuvat vähemmän huonoilta vaihtoehdoilta sekä hiusten että luonnon kannalta. Tasoittelin värieroja siis väliaiakaisesti Four Reasonsin Color Maskin avulla. Homma onnistui yllättävän hyvin. Odotin, ettei se olisi tarttunut tyveen eikä harmaisiin, mutta kyllä se jotain teki niillekin. Ja latvasta tuli kivemman värinen. Minulla oli käytössä sävy Toffee, joka on oikein kiva ruskean sävy. Kiinnostaisi kokeilla myös saman sarjan Bronze ja Rosegold. Näihinhän on olemassa shampoot ja hoitoaineetkin, joten jos väri miellyttää, sen olemassaoloa voi niillä luultavasti jatkaa pidempään.

Tämä Four Reasonsin hiusnaamio (kotimainen muuten) on toiminut minulla selvästi paremmin kuin Crestol tai Biozell, joita molempia aikoinaan kokeilin useammassa värissä, sininen mukaanlukien. Joo, tästä on kauan 😉 Sen sinisenhän pitäisi olla lähes ikuinen ja haalistua homeenvihreään. Minulla se ei edes tarttunut kuin hienoisesti ja lähti pesussa kokonaan viikossa.

Isoäiti kertoi aikanaan erilaisten yrttien käytöstä hiusten hoidossa. Ja myös siitä, miten niillä voi jatkuvassa käytössä vaikuttaa hiusten sävyyn. Etsittyäni (turhaan) amlaöljyä päätin palata juurilleni ja keitellä tarvitsemani tärpätin itse. Löysin nimittäin jauhettua amlaa Sokokselta. Eija testaa hiusöljyn tekoa siis ja amlaöljyn tekemistä noin tarkemmin. Amlanhan kerrotaan vahvistavan ja hiukan tummentavan hiusta. Intiassa amlaa käytetään erityisesti harmaantuvien hiusten hoidossa. (Artikkelikuva liittyy eli siinähän on ilmiselvä noita-akka junassa eli julkisella paikalla väläyttelemässä satanistisia sormimerkkejä. Hui. )

Noita palaa juurilleen eli keittiöön keittelemään myrkkyjä

Tällä kertaa lähdin liikkeelle amlajauheen ja kookosöljyn keinoin. Lisäsin mukaan myös rosmariiniöljyä. Myös risiiniöljyä harkitsin, mutta päätin jättää sen tällä kertaa pois. Salvian lisääminen keitokseen houkutti erityisesti, mutten nyt jaksanut ajatella siivilöimistä, pilkkomista ja sen sellaista. Maustekaapistani löytyvä salvia on nimittäin ihka oikea kokonainen kuivattu puska.

hiusöljyn aineet
Hiustärpätin tarveaineet

Hiushippeily on rankkaa puuhaa. Mutta myönnettäköön, työläydestä ja (teollisuuskemikaaleihin verrattuna) tehottomuudesta huolimatta hommassa on kiinnostavatkin puolensa. Tykkään kokeilla ja testailla kaikenlaista. Olen aika otollinen koekaniini siinä mielessä, ettei minulla ole mitään pahoja allergioita tai yliherkkyyksiä. On myös jotenkin kiva muistella, mitä kaikkea isoäitini silloin aikaan juttelikaan yrteistä ja ylipäätään kasveista kauneuden- ja terveydenhoidossa. Luonnontuotteiden kanssa sählääminen on jonkinlainen sukuperinne, jota on hauska pitää elossa.

Kuvassa on aineet, joita tämänkertaisen hiustärpätin keittelyssä on mukana. Kun aineet laittaa kattilaan ja lämpöä päälle, seos saa aika kiinnostavan ruskean värin. Jätin tärpätin vesihauteessa seisomaan yöksi hellalle, kuten intialaisissa ohjeissa neuvotaan.

Eija Pohjansaari hiustenhoito
Tärpätinkeittäjä tositoimissa. Huomaa hiusväri. Lärvi on luomu ja dresscode lumberjack.

Kuvasta näkee, että jonkinlaista edistystä on tapahtunut. Latvojern punaisuus tai pikemminkin oranssisuus erottuu kyllä vielä selvästi. Aa, hennavärit. Lähtevät vain kasvamalla. Tiukassa kuin avioliitot. Katoliset avioliitot nimittäin!

hiusöljy kattilassa
Rankahkon näköistä öljyä. Moottoriöljyn väri miltei, onneksi ei hajua sentään!

Kuinka sitten kävi?

Aion antaa tärpätin olla päässäni viikonloppuna vähintään tunnin. Tunnin. Mutta hei, Luontoäiti on mun homegirl! Kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin siitä, mikä vaikutus oli ja oliko sitä noin ylipäätään. Huomiseen, markut ja mirkut 🙂