Elämä kojootin kanssa lisää totta tosiaan eksotiikkaa syksyyn Banjostaniassa.

Kuten tämän jutun artikkelikuvastakin näkee, otan ja jaan Instagramissa nykyään enemmän luontokuvia kuin kuvia graffiteista ja muusta urbaanista. (Täältä voi katsoa, jos huvittaa. Ei ole pakko.) Syynä on muutto Vantaalta tänne Banjostaniaan eli Noormarkkuun Porin kupeeseen. Syksy Banjostaniassa on ollut mieleenpainuva.

Täällä on koettu paitsi myrsky (ei ollut niin paha kuin varoiteltiin) myös kojootin eli koiran (niagaramenkkoineen) tulo osaksi elämää (ja valokuvia). Kuten edempänä voidaan havaita.

Koiralukutaidottomuutta ja karvanajoa

Mitä ne syövät? Koska ne syövät? Miten ne pestään ja kuinka usein? Miksi ne vihaavat kynsien leikkuuta? Kuinka monta kertaa niitä on ulkoilutettava ja kuinka kauan? Ohjekirja näistä olisi tullut tarpeeseen kyllä! Ohjekirjan puutteessa olen pärjäillyt kaupunkilaisjärjellä ja kyselemällä asiasta enemmän tietäviltä (=lähes kaikki muut).

Olen saanut hyvän idiksenkin, eli koiran manikyrointi. Ainakin osittainen. Tarkoitan siis sen kynsien viilausta. Etukäpälistä. Koira inhoaa kynsiviilaa paljon vähemmän kuin kynsisaksia ja viilan avulla voi tasoittaa kynsien teräviä kulmia. Tämä kojootti eli Arya on hyppiväistä sorttia nimittäin. Syksyä pukkaa eli pitkähihaiset ovat onneksi jo käytössä, muuten olisin jo verinaarmuilla.

Kyllä, paasasin kojootille tästäkin aiheesta. Kuten tamponeistakin. Me muut naaraat tässäkin taloudessa joudumme maksamaan näistä manikyyreistä ihan rahaa! Tai sitten tekemään ne alusta loppuun itse, omin pikku kätösin! Kojootilla ei pitäisi siis olla mitään valittamista. Kaikki kannetaan eteen kynsiviilaa (ja ehkä viilaajaakin) myöten.

Päätän, että kojoottimanikyyrin jälkeen on korkea aika panostaa omaan rämettyneeseen habitukseen! Niinpä tilasin ajan biorevitalisaatioon Estemediin. (Kirjoitan kokemuksistani omaan juttuun myöhemmin.) Kävin rämetyksen kimppuun itse myös perinteisin kotikonstein eli ajamalla karvoja ja lakkaamalla varpaankynnet sinisiksi. (Voivat ne punaiset, vihreät tai mustatkin olla. Olen tässä asiassa hyvin joustava.) En tietenkään löytänyt sheiveriäni tai vaahtoa muuton jäljiltä, joten kipitin lähikauppaan. Täällä Banjostaniassa lähi tarkoittaa alle kahden kilometrin matkaa. Vantaalla se tarkoitti alle 60 metrin matkaa.

Oli ihan jännä tutustua lähikauppaan ja sen valikoimiin. Ilmoitustaululta bongasin jopa kuvataiteilijan tatuointiliikkeen mainoksia. Uusi tatska polttelisi, joten homma menee vakavaan mietintään. Jugurtilla, energiajuomalla ja yhdellä kuivalla siiderillä sekä Pirkka-ladyshaverilla ja vaahdolla varustautuneena menin kylppäriin raivaamaan alus- ja muuta kasvillisuutta.

Seura(nkipeän)koiran kanssa kylppärissä

On sanomattakin selvää, että kojootti kipittää perässäni kylppäriin. Se istuutuu lattialle kaikessa rauhassa tarkkailemaan, mitä ihmettä oikein teen siellä suihkukopin lasin toisella puolella. Otettuani ajovärkit esiin hurtta säpsähtää ja ottaa varovaisesti muutaman askelen taaksepäin. Vakuutan sille, että aion jättää sen karvat ihan rauhaan, kunhan nyt omiani tässä ajelen. Heiluttelen sheiveriä demonstratiivisesti. Kojootti lipaisee vaahdon peittämää säärtäni varovaisesti. Maku ei tunnu miellyttävän, joten se asettuu suosiolla vähän kauemmas pitämään epäilyttäviä touhujani silmällä.

En ollut ajellut koko Banjostanian aikana mitään, joten hommassa oli työsarkaa. Onneksi Pirkan vastine ladyshaverille toimii oivallisesti. Ehkä jopa alkuperäisversiota paremmin. Siisti lopputulos ilahdutti, kuten aina. Tietyistä rutiineista kiinni pitäminen tuo lohtua muutosten keskellä, kun on muuten levoton olo eikä oikein löydä paikkaansa (paitsi mitä nyt kylppäristä). En siis ajele tai lakkaa mitään mistään patriarkaatin miellyttämissyistä, vaan yksinomaan tottumuksen takia. Ja estetetiikan. En tunne oloani rämettyneenä vapautuneeksi, vaan pelkästään, no, rämettyneeksi. Sitä paitsi ainoakaan patriarkaatin edustaja ei ole sanallakaan kommentoinut ajelemattomuuttani, kun sitä syystä tai toisesta on esiintynyt. Johtunee siitä, että säärikarvani ovat ohuita ja vaaleita.

Edes rämemajavaa ei ole kommentoitu. (Rämemajavan puuttumista kyllä joskus.) Käytännön syyt puoltavat ajelua ainakin kesällä, jolloin bikineistä tursuavat alapääkarvat eivät suoranaisesti ole kaikkein esteettisin kuviteltavissa oleva näky. Enkä nyt itse pidä kainalokarvojakaan minään kehityksen multihuipentumana. Ne ovat rumia ja karvoituksena tehottomia, koska eivät mainittavasti suojaa kylmältä. Siispä nämä kaikki saavat lähteä. Nyt. (Kaikki eivät kuitenkaan suosittele karvojen ajelua. Tässä esimerkki Lääkärilehdestä.)

Kuten sanottu, lakkaan varpaankynsiäni. Aloitin tämän silloin, kun juoksin enemmän. (Tai okei, silloin, kun ylipäätään juoksin muutenkin kuin käskystä ympyrää salilla.) Lakka helpottaa kalliiden kompressiosukkien jalkaan vetämistä. Samalla kynnet tulee viilattua, eivätkä ne näin ollen riko muitakaan sukkia tai sukkahousuja. (Osa sukkahousuista maksaa maltaita. Niiden haluaa siis kestävän useamman käyttökerran.) Lisäksi tykkään värikkyydestä. On ilo katsella jengin värikirjoa varpaankynsissä vaikkapa joogatunneilla. Omiakin.

Kynsien lakkaaminen kiinnostaa sekin kojoottia. Itsesuojeluvaisto tai hyvä hajuaisti pitää kuitenkin huolen siitä, ettei se lipaise märkää lakkausta. Hyvä.

Paluu kamppailu-urheilun pariin

Osana elämän rakentamista uudessa paikassa olen myös etsinyt (ja löytänyt!) liikuntamahdollisuuksiakin. Kuten nyt esimerkiksi Namikan kuntonyrkkeilyn Porin Urheilutalossa. Ja todella edullisen punttisalin Noormarkun urheilutalolta. Ja lisäksi ohjattuja jumppia (Jee! Jee! Jee! Vihdoinkin!) Olefit-salilla Noormarkussa. Näistä laji- ja jumppatestailuista on tulossa oma postauksensa, joten ei niistä nyt sen enempää. Paljastettakoon kuitenkin, että ensivaikutelmani ovat olleet todella hyviä erityisesti, mitä tuohon Namikan kuntonyrkkeilyyn tulee.

Tutun tyylinen alkulämmittely (Salia ympäri! Punnertakaa! Pyörittäkää käsiä! Ristiaskelia!), lyöntisarjat (Vasen suora! Väistö ja suora vartaloon! Vasen koukku!) ja valmentajien ohjaustyyli lämmittävät mieltä. Lisäksi on hauska, että välillä tulee kunnolla hikikin. Temposäkkiharjoitukset eivät ole muuttuneet yhtään kevyemmiksi ollessani poissa. Ja kuten aina, nyrkkeilyssä ei voi antaa ajatusten harhailla stressin aiheissa, tekemättömissä hommissa ja viemättömissä roskissa, muuten päätyy blokkaamaan iskuja nenällään. Tai otsallaan.

Olen huomannut, että kamppailulajien vetäjillä on oma tyylinsä, josta tykkään. Humoristinen, mutta silti vaativa. Selkeä ja oppimista edesauttava. Ainakin tämä pätee niihin lajeihin, joissa kilpaillaan. Ei siis esim. krav magassa, josta siitäkin minulla on kokemusta. Avaudun lajin harjoittelemisesta Konalassa täällä.

Treenikassini karu kohtalo

Kerroin jo yhdessä postauksessa, että ikävystynyt kojootti jyrsi Stadiumin vesipulloni (ainoa näkemäni, jossa on kaksi täyttöreikää!) käyttökelvottomaksi. No, onneksi Porissa on Stadium, josta kipaisin sitten uuden juomapullon itselleni. Mukaan tarttui muutakin hyödyllistä, kuten Casallin nostohansikkaat. Kuka tietää, saatan intoutua kehittelemään itselleni kunnon hauiksen. Olen aina halunnut semmoiset.

Olin pakannut treenikassini ja valmiina lähtemään kohti Namikaa, kun huomasin kassissa outoja tahroja. Ruskeita tahroja. Lisävalaistukseksi kerrottakoon, että kojootti on viime aikoina mieltynyt halpaan koiranmakkaraan. Josta se saa ilmavaivoja. Jäätäviä ilmavaivoja. Vahvassa harkinnassa on keikka Varustelekaan, joka myy siis esim. tuommoisia kuin kuvassa.

Tällä kertaa kojootti oli nähtävästi saanut mahansa vielä hieman enemmän sekaisin ja mihin se olikaan sitten pyyhkinyt hanurinsa? Aivan! Treenikassiini tietysti. Hankasin tahrat kiroillen pois sappisaippualla. Onneksi perillä oli aikaa riittävästi siihen, että ehdin tsekata treenikamani ja eritoten pyyhkeeni ei-toivottavan eloperäisen aineksen varalta.

Onneksi kassi on sisältä hyvin pinnoitettu, joten tårta på tårta oli vain kassin ulkopuolella. Kassi meni pesuun heti kotona. Kojootti näytti kovin viatonta naamaa. Tällaisia ongelmia tai siis tarkoitan haasteita, eikun tarkoitan tosiaan ongelmia, minulla ei ole ennen ollut! Huoh. Pitänee varmuuden vuoksi ostaa lisää tarhranpoistoaineita. Vaikka ämpärillinen sappisaippuaa.