Hiushippeilyni jatkuu Banjostaniassa. Oman värin kasvatus takaisin on pitkällinen prosessi. Minulla on tällä kertaa käytössäni sekä diy-menetelmät että savivaalennus ekokampaajalla. Ei heikkohermoisille!

Oman värin takaisin kasvattaminen hennattuun hiukseen ei ole helppoa eikä nopeaa. Se ei siis sovi heikkohermoisille ihmisille (kuten eivät tämän jutun kuvatkaan)! Eli miksi siis rupesin hommaan? Syyt ja projektin alkupään kuvaus löytyvät täältä. Kun keski-iässä rupeaa kasvattamaan omaa väriään takaisin, lisähaasteena voivat olla myös harmaat hiukset. Kuten minulla. Niitä on silti odottamaani vähemmän, kojootista huolimatta.

Kannattaa muuten huomioida, että lyhyt juurikasvu näyttää aina harmaalta, kun sitä vertaa hennanpunaiseen. Mikä tahansa väri näyttää sen rinnalta harmahtavalta. Juurikasvu ei useimmilla kuitenkaan ole harmaata ja sen näkee, kun sitä on enemmän. Havainnollistan asiaa ohessa epäesteettisen kuvan avulla 😀 (Nämä himassa itse otetut kuvat ovat pääasiallinen syy siihen, että tekstin alussa on varoitus ”ei heikkohermoisille”. Ettäs tiedätte. Varoitin teitä.)

Hiuksissani on toki harmaata, mutta yleisväri on sellainen saksanpähkinä. Aika kiva väri oikeastaan. Olen liuotellut hennaa tänä syksynä myös parillä askorbiinihappokäsittelyllä, joista niistäkin kerron täällä. Ne kuivattavat tukkaa kyllä jonkin verran, mutta eivät samalla tavalla kuin synteettinen värinposto. Ja jep, ne ovat käsittelyinä paljon värinpoistoa tehottomampia. Valaisen asiaa (jos mahdollista) vielä karseammalla kuvalla.

Muutto ja muut habitustani yleisesti rämettäneet seikat ovat näkyneet myös huonompana hiustenhoitona. Mikä puolestaan näyttäytyy kaksihaaraisina. Kunnes mitta sitten tulee täyteen ja varaa ajan kampaamoon. Päätin kokeilla samalla hennan haalistamiseen myös savivaalennusta, joka on hellävaraisempi ja vähäkemikaalisempi tapa vaalentaa (tai oikeastaan kirkastaa hiusta) kuin tavanomainen vaalennus. Tästä linkistä pääset juttuun, jossa ekokampaaja vastaa kaikenlaisiin savivaalennusta koskeviin kysymyksiin. Suosittelen lukemaan, jos homman soveltuvuus itselle mietityttää! Minunkin kokemuksistani saattaa olla hyötyä, mutta oma karhea ja paljossa hevosenjouhta muistuttava hiustyyppini ei taida olla se kaikkein yleisin. Diy-värinpoistot ja raidoitus mutkistavat tilannetta entuudestaan.

Ekokampaamossa Porissa

Huomasin ilokseni, että Porissa (josta tai ehkä oikeammin Poriin kuuluvasta Noormarkusta) olen käyttänyt hitusen epäkunnioittavalta kuulostavaa Banjostania-nimitystä, löytyy useampi ekokampaamo. Ajanvaraustilanteen ja kampaamojen verkkosivujen perusteella valitsin sitten Arielin auringon, jota luotsaa ekokampaaja Anniina Tarkka.

Arielin auringon verkkosivuilla on hauska testi, jonka avulla itse kukin voi arvioida valmiutensa siirtyä hiusten kasvivärjäykseen. Kuten sanottu, oma tarkoitukseni on lähinnä siirtyä hiusten värjäämisestä pois, joten valitsin palveluvalikosta savivaalennuksen ja hiusten leikkauksen. Leikkauksen tarpeellisuus näkyy selvästi oheisesta kuvasta. Latvat ovat kälyiset ja kaksihaaraisia on parinkin pään tarpeisiin. Viimeinen pisara oli hiustupon takkuuntuminen ja katkeaminen, kun yritin avata sitä selvityskammalla. Enough is enough.

Hiukset ja samalla paikallistuntemus parempaan kondikseen

Savivaalennusaine ei tuntunut päässä oikein miltään. Koska sillä on pitkä vaikutusaika, ehdimme jutella Anniinan kanssa kaikenlaisesta muustakin hyödyllisestä. Opin esimerkiksi, mistä saa hyvää vegaanista ja gluteenitonta ruokaa, missä ovat parhaat kirpputorit ja että Porissa toimii lähiruokarinki Reko, jonka jäseneksi liitytään Facebookin kautta. Rinki valikoi tuottajat tarkkaan ja toiminta vaikuttaa muutenkin hyvältä, joten liityin mukaan.

Testiin menee lähitulevaisuudessa myös ravintola Päre,jonka tarjontaa Anniina (itse vegaani) kehui hyväksi myös vegaanin ja keliaakikon kannalta. Varsinaista vegaanista ravintolaa tai edes kahvilaa ei Porissa tällä hetkellä ole. Banjostanialaisuus näkyy ehkä siinä, että ainoa vegaaninen ravintola lopetettiin aika nopeasti, koska konsepti ei oikein uponnut alkuasukkaisiin. Tilanne saattaa olla siinä suhteessa jo muuttunut ja uusi yrittäjä saattaisi saada lämpimämmän vastaanoton. Ehkä. Voisin ryhtyä hommaan itse, jos uskaltaisin ja osaisin usemman vegaanisen ruokalajin valmistuksen kuin nyt.

Niin, miten kävi siis hiuksilleni? Hyvin. Niiden väri kirkastui hieman ja niiden yleisilme parani todella selvästi, koska Anniina napsi huonokuntoisia latvoja reilusti pois. Olin kertonut, että minulle hiusteni pituus ei ole mikään itseisarvo, vaan siisti yleisilme on paljon tärkeämpi. Se kohenikin huomattavasti, kuten näkee alla olevasta kuvasta.

Tukka on selvästi lyhyempi, mutta sen saa edelleen ranskalaiselle letille treenejä varten. Kätevää. Se on jotenkin paljon elävämpi ja liikkuvampi myös. Tämä operaatio helpottaa myös oman värin kasvattamista takaisin. Mitään vihertävää tuossa fledassa ei ole, koska en ole värjännyt henna-indigo-seoksella. Mahdollinen vihertävyys johtuu täysin valaistuksesta. Lopputulos on oikein siisti. Me like.

(Loppukaneettina todettakoon, että en ole uuteen mittaan vielä täysin tottunut. Kävin lääkärissä tarkistuttamassa luomeni ja olin koko ajan siirtämässä korkean poninhännän latvoja hartioilta pois. Vaikka oikeasti tukka ei enää peitä lapaluita. Loppu hyvin kaikki hyvin, luomet olivat hyvänlaatuisia kaikki. Phuuh. Ja totun tähän mittaan kyllä.)