Eli vuorossa on museoita, tappeluroinaa ja päihdepoliittinen iltakävely
Rijksmuseetin kiehtovinta antia on taiteen ohella historiallinen esineistö. Minähän saan tunnetusti vietettyä laatuaikaa kaikenlaisia tussareita, tykkejä, haarniskoja ja teräaseita ihaillessani. Oma mielenkiintonsa on myös käyttö- ja koriste-esineillä, joista minua kyllä kiehtovat lähinnä yksinomaan goottihenkiset esineet, joista lisää alempana.
Kuka haluaa tapella?
En tiedä teistä muista, mutta itse aina vaistomaisesti mittailen haarniskoja nähdessäni niiden mahdollista sopivuutta allekirjoittaneelle. Ottaen huomioon varsin epädiplomaattisen luonteenlaatuni ja paikoin kärkevät mielipiteeni tämä saattaa olla myös evolutiivisesti perusteltua. Mene ja tiedä mitokondrio-DNA:ssa peritty asenne saattaa olla tässä kysymyksessä.
Haarniskojen lisäksi näytillä oli toki myös lukuisia kiehtovia aseita: miekkoja, tikareita, pertuskoita, hilpareita jne. ja myöhemmältä ajalta musketteja, pistooleja ja tykkejä. Nämä olivat nykyisiin verrattuina tehoiltaan todella vaatimattomia, mutta ulkoasun viimeistelyyn oli selvästi satsattu paljon nykyistä enemmän vaivaa myös niiden aseiden kohdalla, jotka olivat tarkoitettuja oikeaan taistelukäyttöön pelkään paraatikäytön asemesta.
Kiersin kaikki museon avoimet tilat. Mikrohistoria missään keittiö- ja liinavaatemielessä ei ole minua koskaan mainittavasti kiehtonut, mutta sitäkin museossa on jonkin verran nähtävillä.
Tappelu ennen ja nyt
Aseita täynnä olevien vitriinien lomassa käyskentely on lähes paratiisimainen kokemus ainakin minulle. Niitä tuli kuvattuakin sitten muutamia.
Huomiotani kiinnitti, että lyömä-, pisto- ja heittoaseet olivat yllättävän suuria ottaen huomioon, kuinka pieniä ihmiset keskimäärin tuolloin olivat. Hienosti taottu ja työstetty kahden käden lyömämiekka oli todella suuri ja olisi ollut kiinnostavaa kokeilla, kuinka hyvin sitä pystyisi liikuttamaan.
Ampuma-aseen kuljettaminen kätkettynä on selvästi ollut ennen aikaan huomattavasti vaikeampaa kuin nyt. Lisäksi nuo olivat kertalaukeavia ja ne ladattiin käsinvaletuilla pyöreähköillä lyijykönteillä. On mielenkiintoista, miten paljon kehitystä juuri aseiden kohdalla on tapahtunut.
Myös koriste-esineistä näkee, kuinka paljon lähempänä kuolema oli ennen vanhaan. Sodat ja kulkutaudit harvensivat väestöä eikä kuolema ollut mitenkään piilossa katseilta kuten nyt. Myös synnytykset ym. nykyaikana suhteellisen vaarattomat toimenpiteet olivat potentiaalisesti hengenvaarallisia. Hmm, ajatukseni rientää Vermeerin Kirjettä lukevaan naiseen, josta kerroin edellisessä postauksessani.
Rijksmuseetin musiikki-instrumenttien kokoelma on myös mainninan arvoinen. On hauska pohtia, mitä käytetiin lähinnä julkisissa paraateissa ja millä hovisoittajat viihdyttivät aikansa ylhäisöä ja kuninkaallisia näiden saleissa ja kamareissa. Huomioikaa etualalla olevan torven koristelu.
Päihdepoliittinen iltakävely
Iltakävely keskustassa havainnollistaa kulttuurieroja Suomen kanssa, mitä tulee erilaisten luonnontuotteiden virkistyskäyttöön. Mielestäni kovien huumeiden käyttäjiä ja järjestyshäiriöitä näkee paljon enemmän esimerkiksi Kurvissa Helsingissä kuin täällä Amsterdamissa. Silti kaikkia lailllistamispyrkimyksiä on pyritty suitsimaan sillä argumentilla, että mietojen huumeiden salliminen lisää myös kovien käyttöä. Amsterdamissahan kannabikselle on omistettu jopa museo, jossa en kylläkään ehtinyt käydä.
En ole koskaan tajunnut argumentin mielekkyyttä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että asuin opiskeluaikaan kaksi vuotta Kööpenhaminassa, jossa suhtautuminen luonnontuotteisiin on hyvin liberaalia ja niitä käyttää satunnaisesti suuri osa väestöstä. Kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että toisin kuin Suomessa käyttäjien elämä ei pyöri pelkästään käytön ympärillä, vaan ihmiset ovat normaalisti töissä ja opiskelemassa. Johtuen lähinnä siitä, että ovat normaaleja ihmisiä, jotka silloin tällöin polttelevat tai syövät avaruuskakkuja.
Suomessa ja muissa lainsäädännöltään ja valvonnaltaan jyrkemmissä maissa käyttö alkaa helposti määrittää koko elämää ja ihmissuhteita. Miksikö? Havainnollistettakoon asiaa seuraasti. Parikymppinen Jarkko-Petriina narahtaa käytöstä festareilla. Jarkko-Petriinan tiedot otetaan talteen ja pahimmassa tapauksessa hän saa fudut opiskelusta, töistä tai molemmista. Sitten onkin jo pää avattu lopulliselle syrjäytymiselle ja rikollisuuden ympärillä pyörivälle elämäntavalle. Tanskassa tai Hollannissa Jarkko-Petriina puolestaan valmistuisi rauhassa datanomiksi, insinööriksi tai opettajaksi, pysyisi tiiviisti kiinni tavallisessa elämässä, tekisi töitä ja maksaisi veronsa. Suomessa hän sitä vastoin saattaa syrjäytyä normaalista elämästä lopullisesti, kun swat-tiimi rynnäköi sisään opiskelija-asuntoon etsimään mahdollista iik-niin-vaarallista marisavuketta. Kansantalous kiittää… not.
Lienee selvää, kumpaa päihdepoliittista linjaa pidän järkevänä ja kumpaa en. Havainnoin opiskellessani ja matkoillani toki lähinnä virkistyskäyttäjiä, Christianian vanhat hipit ovat sitten täysin oma lukunsa. Työmuisti näyttää porukalla olevan lähes nolla, mutta en tiedä, johtuuko se pössyttelystä vai muista tekijöistä. Hipit nyt ovat tunnetusti aika löyhäpäistä sakkia noin muutenkin. Ja varmaankaan wake and bake-tyylinen polttelu ei jatkuvana ainakaan edesauta kognitiivisia kykyjä.
Shoppailua Legendissä eli tappeluroinaa vaikka muille jakaa
Shoppailun taustaksi todettakoon, että aloitin pitkän aikaa harkittuani krav magan harrastamisen. Empiminen johtui siitä, että peruskurssin ajat ovat todella kurjat eli kotona ollaan aikaisintaan puoli yhdeltätoista illalla. Lisäksi jumpan ja läpsimisen jälkeen voi olla tavanomaista vaikeampi nukahtaa ja tottuminen vie aikansa. Jatkokurssit ja tekniikka-, sparri-, skenaarioharjoitukset ovatkin sitten inhimillisempään kellonaikaan, paitsi viimeksimainittu on harmillisesti samaan aikaan kuin suosikkikuntopiirini.
Ilmoittauduin kurssille mukaan viikon myöhässä ja sen lisäksi Amsterdamin matka harmittavasti aiheutti maanantain harjoituksista pois jäämisen. Flunssainen olotila on sen jälkeen aiheuttanut myös yhden poisjäännin, joten kasassa on ruhtinaalliset kuusi poissaoloa eli kolme viikkoa kahdeksan viikon kurssista. Täytynee kerrata ennen vyökoetta ja muistaa, että noin yleisesti ottaen olen keskivertoväestöä huomattavasti nopeaoppisempi.
Jalo harrastus oli kuitenkin mielessäni myös matkoilla. Hammassuojat, nyrkkeilyhanskat ja -kengät ynnä vaatteita minulla jo on, mutta sen sijaan alasuojat ja säärisuojat vielä hankkimatta, joten kävellessäni Legend-merkin kaupan ohi ja huomattuani siellä olevat alennusmyynnit päätinkin shoppailla kaiken puuttuvan ja vetää ne sitten illan treeneissä ylleni. Kone ehti laskeutua juuri sopivasti siihen, että ehdin viedä matkalaukun kotiin ja pakata treenivaattet. Tähän mennessä minulla on noista Legendin kamppeista vain hyvää sanottavaa. Kovat potkut aiheuttavat toki mustelmia suojien läpikin, mutta sehän on vain odotettavissa.
Viimeisimmät kommentit