Edellisen postauksen kuvana oli ytimekäs julistus Kale sucks, joka herätti jossakin määrin hämmästystä. Tarkennetaan siis kertomalla minun ja lehtikaalin lyhyehkö yhteinen historia. Alku ei ollut ruusuinen.
Kokeilin lehtikaalia ensimmäisen kerran niin, että ostin sitä (muistaakseni Lidlistä) ja sain neronleimauksen laittaa sitä vihrsmoothien sekaan. Virhe. Älkää tehkö niin. Se on hirveätä. Seuraava kohtaamiseni lehtikaalin kanssa oli, kun jostain joutui pikkukätöisiini pussillinen lehtikaalisipsejä. Toinen virhe. Ne olivat (mikäli mahdollista) vieläkin hirveämpiä kuin raaka lehtikaali smoothiessa. Tässä vaiheessa olin jo täysin valmis luovuttamaan mainitun vihanneksen suhteen loppuelämäkseni. Kaikkea sitä hypetetäänkin, luultavasti siksi että noin pahanmakuista kasvia ei voi myydä muulla kuin terveellisyydellä.
Sitten ystävänpäivänä 2017 eli melkein päivälleen vuosi sitten osallistuimme mieheni kanssa. Finnairin ja Viinilehden järjestämälle Markus Aremon kokkikurssille. Heti kättelyssä Markus ilmoitti vihaavansa lehtikaalia (jota oli kuitenkin työtasolla runsain mitoin). Koska Markus on loistava opettaja, opin kuitenkin, miten lehtikaalista saadaan maukasta. Todella maukasta. Pannulla käytettynä ja pehmenneenä lehtikaali on todella hyvää. Olen käyttänyt sitä sittemmin usein ja huomannut, että se sopii moneen eri ruokaan. Olen aina pitänyt siitä, että ruoka on värikästä ja lehtikaali säilyttää vahvan värinsä erinomaisesti. Samalla sen maku pehmenee ja terävä kitkeryys poistuu.
Kurssi oli muutenkin unohtumaton. Kaikki ruokalajit onnistuivat hienosti ja näen vieläkin joskus unia ohuesta, lehtevästä sukaasta lastuina jälkiruuan päällä. Markuksella on oma kokkikoulu ja harkitsinkin hetken uranvahtoa. Kyseiseen kouluun hyväksyminen vaatisi kuitenkin myös, että olisi kokin koulutus ja olisi toiminut siinä ammatissa ennen koulua.
Olen huomannut, että pidän lehtikaalin lisäksi kaikenlaisesta muustakin tummanvihreästä, kuten spirulina (jep, minusta se on hyvää), parsakaali ja nokkonen. Olettaisin, että niissä on K-vitamiiniakin reippaasti. Se tekee hyvää luustolle, jonka kuntoon pitäisi tässä vähitellen alkaa kiinnittämään huomiota. Lisäksi tummanvihreissä vihanneksissa on kalsiumia. Yhdessä D-ja K-vitamiien kanssa niillä on positiiviset vaikutukset luustoon. Lehtikaalin pitäisi olla tässä suhteessa vielä paljon muita tummanvihreitä vihanneksia parempi. Tämä minun on tosin tarkistettava, koska en halua antaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa sivullani. Onneksi olen ollut aina hyvä penkomaan ja selvittämään erilaisia asioita. Joskus tulevaisuudessa laadin taulukon, jossa on näitä ravintoainepitoisuuksia tarkemmin.
Tämä siis lehtikaalista tällä erää. Katselin eilen Nigellan kokkailuja, jossa tehtiin kanaschwarmaa. Rupesin heti miettimään, miten tehdä kasvisschwarmaa ja sain selville, että reseptejä on olemassa useita kymmeniä. Tästä tulee vielä hauskaa. Pääraaka-aineena käytettiin ainakin kikherneitä, punajuurta, seitania, quornia ja munakoisoa. Osa näistä menee varmasti kokeiluun ja raportoin sitten tuloksista.
Viimeisimmät kommentit