Tuli sitten käytyä Yritys2018-messuilla. Ja Markkinointi2018-messuilla ja mitä muuta ne olivatkaan saaneet Messukeskukseen pariksi päiväksi houkuteltua (ainakin jotain Henkilöstö2018-roinaa ja muutakin). Tasokas tapahtuma kaiken kaikkiaan. Kävin kaikissa tapahtumissa kuuntelemassa esityksen tai pari ja törmäilin kollegoihin ja ystäviin ja tuttuihin. Ystäväni, jonka kanssa eniten hengailin, on mindfulness-yrittäjä ja moni luuli, että minäkin olen 😀 Eipä, ihan vain kämäinen viestintäyrittäjä miljoonien samanlaisten joukossa! Tai sitten ei. Jalo pyrkimykseni on erottua muista laadulla ja luovuudella. Ja analyyttisyydellä ja huolellisuudella taustatietojen hakemisessa. Hämmästyttävää, kuinka paljon haastatteleminen helpottuu, kun perehtyy aiheeseen ja henkilöön ennen haastiksen tekemistä eikä sitten nolaa itseään typerillä kysymyksillä! Ihmiset puhuvat minulle mielellään, ja luulen, että iso osa tuosta johtuu huolellisesti tekemästäni taustatyöstä. Sitä arvostetaan, olipa haastatateltavana sitten taiteilija, tieteentekijä tai elinkeinoelämän edustaja.
Jos messuilta odotti lähinnä väsynyttä markkinaointijargonia, yllättyi positiivisesti. Jos odotti jotain helppoheikkimäistä hurmoshenkeä, pettyi myös. Tai no, olihan ainakin yksi esitys, joka vähän oli tätä jälkimmäistä, mutta yleisesti ottaen esitykset olivat todella hyviä. Erityisesti huomasin, että Dagmarin osasto oli täynnä koko ajan, vaikka jengi ei siellä mahtunut edes istumaan, niin pieni se oli. Facebookin maajohtajan puheenvuoro oli erittäin hyvä, samaten Tom Laineen esitys LinkedInistä yrityskäytössä ja Dagmarin ständin SEO-esitys (en muista puhujan nimeä).
On aina mukavaa, kun saa tukea omille pohdinnoilleen ja näkemyksilleen, erityisesti digitaalista toimintaympäristöä koskeville. Käytän aikaa ja energiaa siihen, että pysyn kehityksen tasalla ja pyrin myös ennakoimaan kehitystä. Eivät nämä ponnistukset selvästi mitenkään turhia ole olleet, moni muu henkilö pohtii samoja kysymyksiä ja haluaa ennakoida tulevia toimintaympäristön muutoksia. Hyvillä messuilla oppii myös aina uutta ja saa lisäenergiaa omiin toimiinsa. Ja toki pääsee juttelemaan kiinnostavien ihmisten kanssa 😀
Verkostoituminen kannattaa aina ja sitä on hyvä jatkaa, kun on päässyt asiassa jotenkin alkuun. Syksy on täynnä tapahtumia, mm. Helsingin Yrittäjillä näyttäisi olevan kaikenlaista kiinnostavaa tapahtumaa tulossa.
Miksikö otsikossa mainitaan 69 Eyes? Olen juuri tulossa siihen! Kävin katsomassa ko. bändin Tavastian keikan kahden minulle hyvin tärkeän ihmisen kanssa. Saimme hyvät paikat, koska olimme paikalla hyvissä ajoin ja siedimme jopa jonotuksen sisään jossakin ihmeellisessä välitilassa (kiirastuli?), johon jengi ovelta paimennettiin ja josta sitten aikanaan pääsi salin puolelle ovien auettua. Hartaimmat fanit jonottivat nenä kiinni oviverhossa naama peruslukemilla jonkun puolisen tuntia, ehkä ylikin. Konkareina ja mukavuudenhaluisina keski-ikäisinä (sori joukkue!) emme viitsineet seistä oviverhon edessä vaan istuskelimme sohvilla juttelemassa. Seisoskelu harmaata kangasta tuijottaen on liian vähävirikkeistä puuhaa allekirjoittaneelle, joka kaipaa vaihtelua ja jännitystä myös jonotuskokemuksiinsa. Nuorena oli jotenkin kärsivällisempi.
Ja nyt tulee lupaamani aasinsilta otsikkoon eli työn ilo ja työmoraali ja oikean alan valitsemisen tärkeys. Case bändi ja case messut. 69 Eyes on musisoinut jo parikymmentä vuotta, vähän ylikin. Tämä näkyy taidokkaana esiintymisenä, jossa ei kuitenkaan ole yhtään mitään leipääntymisen merkkejä. Eikä diivailua, bändi aloitti juuri silloin kun arvelinkin ja soitti pieteetillä 90 minuuttia (kuten Jussi siinä jougurttimainoksessakin lupaa). Setissä oli harvinaisempaakin kamaa kaverini lempibiisi Wasting the Dawn mukaan lukien ja encoret taattua laatua. Jokaiselle fanivuosikerralle jotakin! (Mietin, että jos keikan kesto olisi jäänyt selvästi alle 90 minuutin, voisiko mainoksen antaman tiedon perusteella valittaa jonnekin näin kuluttajana? Ja jos, niin minne?)
Kunpa itsellä ja muillakin olisi aina tai edes pääsääntöisesti sama asenne työntekoon kuin bändillä, eli ammattitaitoa pilke silmäkulmassa. Juuri sellaisia ihmisiä messuillakin oli esiintymässä ja ständeillä. Joitakin sellaisia oli yleisönkin joukossa. Kun ammattitaito yhdistyy siihen, että aidosti pitää työstään, voi saada aikaan vaikka mitä. Työn ottaminen vakavasti ei tarkoita haudanvakavuutta sen tekemisessä. Työ on osa elämää ja elämästä kuuluu nauttia. Työssä pitää myös voida kehittyä vähän samaan tapaan kuin 69 Eyes on kehittynyt vuosien varrella aina laulutyylistä alkaen. Mötley Crue-vibat ovat vaihtuneet johonkin taiteellisempaan ja synkempään myös ulkoasussa, ei vain musiikissa.
Saa nähdä, voi olla että värkkään jonkun blogitekstin vielä noista messuesityksistäkin. Saa nähdä. Ja last but not least: mieletön tuoli! Tästä oli esittelykappale messuilla ja tässä oleminen on käsittämättömän rentouttavaa! Tätä ei saa kumoon, joten reilusti vain kannat kattoon ja huomasin, että SI-nivel asettui tuolissa taas oikealle paikalleen, kunhan olin ensin justeerannut asentoni mahdollisimman ylösalaiseksi. Tuolia esitelleet mukavat ihmiset kertoivat, että sitä voi käyttää työtuolinakin. Uskon. Jonakin päivänä minulla vielä on tuollainen 🙂
Teakkerin ihmetuoli
Viimeisimmät kommentit