Ystäväni kertoi äskettäin, kuinka eräs frima sai merkittävät kaupat, joita sitten juhittiin korkkaamalla skumpat. Suuret kaupat tuonut tuote oli vastuullisuusraportointi. Tämä kertomus sai minut vähän mietteliääksi. Yrityksen menestyminen on tietysti hyvä asia, mutta kansantaloudessa on syytä olla muitakin menestyviä toimialoja kuin byrokratian palvelemiseen kehitetty raportointi. Harva kuitekaan pääsee raportointikonsultaatiota tarjoavien firmojen kasvutasolle. Se huolestuttaa.
Vastuullisuusraportointi lisää brokratiaa ja yritysten hallinnollista taakkaa. Lisäksi se heijastuu kansantalouteen laajemminkin. Vastuullisuusraportointi eli ESG/CSRD-kestävyysraportointi on luonut kasvavan teollisuuden palveluntarjoajille (ja ehkä skumppaakin myydään enemmän), mutta yrityksille siitä aiheutuu merkittäviä kustannuksia.
EU:n Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) ja siihen liittyvät ESRS-standardit, sekä EFRAGin kehittämä VSME pk-yrityksille ovat tehneet vastuullisuusraportoinnista (ESG) yhä tärkeämmän osan yritysten arkea. Suomessakin tämä tarkoittaa lisää paperityötä, datan keruuta ja auditointeja. Alun perin hyvää tarkoittava läpinäkyvyyden tavoite on muuttunut merkittäväksi kuormaksi monille yrityksille ja koko kansantaloudelle.
Kustannukset ovat konkreettisia
Suuret yritykset voivat odottaa satojen tuhansien tai jopa miljoonien eurojen vuotuisia kuluja raportointiin eli tarkemmin datan keruuseen, konsultteihin, ohjelmistoihin ja pakolliseen auditointiin. EFRAGin omien arvioiden mukaan pelkästään hallinnolliset kulut ovat mittavia ja auditointikustannukset EU-tasolla nousevat miljardeihin. Pk-yrityksille tilanne on onneksi keventynyt Omnibus-muutosten ansiosta (raja nousi 1 000 työntekijään ja 450 M€ liikevaihtoon), mutta epäsuorat vaikutukset säilyvät: isot asiakkaat ja pankit pyytävät silti tietoja arvoketjusta.
VSME-standardin vapaaehtoinen luonne ja digitaaliset työkalut (Excel-templaatti, XBRL-taksonomia) helpottavat pk-yrityksiä jonkin verran, mutta eivät poista perusongelmaa: resurssit menevät raportointiin eivätkä varsinaiseen kestävän kehityksen työhön tai investointeihin. Moni yritys kertoo, että puolet kestävän kehityksen budjetista kuluu complianceen.
Kansantaloudellinen taakka Suomessa
Viennin ja teollisuuden varassa elävälle taloudelle tämä raportointivelvoite on ongelma.
Byrokratia hidastaa investointeja, uusien tuotteiden kehitystä ja kasvua. Yritykset lykkäävät hankkeita tai jopa siirtävät toimintoja kevyemmän sääntelyn maihin. Jokainen euro, joka käytetään raportointiin ja valvontaan, on pois tuottavasta toiminnasta. Julkisen sektorin valvonta ja ohjeistus lisäävät yritysten hallinnollista taakkaa entuudestaan.
Vaikka raportointi tuo läpinäkyvyyttä ja auttaa sijoittajia, kustannus-hyöty-suhde näyttää monessa tapauksessa heikolta. Todellinen ympäristö- ja sosiaalivaikutus jää usein toissijaiseksi, kun fokus on lomakkeissa ja auditoinneissa.
Mitä konsulttiyhtiöille tapahtuu?
Aluksi CSRD loi kultakauden isoille konsulttiyhtiöille ja ESG-palveluntarjoajille. Markkina on kasvanut kymmeniä prosentteja vuodessa eli konsultointi, auditointi ja neuvonta ovat olleet kultakaivos.
Kun raportointiohjelmistot (kuten EFRAGin VSME-template, Workiva, Persefoni, Watershed ja SAP-ratkaisut) yleistyvät ja automatisoituvat, tilanne muuttuu. Manuaalinen datakeruu ja perinteiset konsulttiprojektit vähenevät. Ohjelmistot hoitavat laskentaa, tarkistuksia ja XBRL-taggingia, jolloin pk-yritykset voivat raportoida halvemmalla ja nopeammin. Skumppapulloja ei siis korkkailla loputtomiin.
Miten konsulttifirmojen käy?
- Osa siirtyy ohjelmistojen myyntiin, implementointiin ja koulutukseen.
- Toiset erikoistuvat monimutkaisempiin strategisiin neuvoihin, transition plan -suunnitteluun tai todelliseen kestävyyden parantamiseen (ei vain raportointiin).
- Markkinakonsolidaatio kiihtyy: isot toimijat ostavat pienempiä tai kehittävät omia SaaS-ratkaisujaan.
- Kokonaismarkkina ei välttämättä kutistu, mutta sen luonne muuttuu tuntiperusteisesta konsultoinnista enemmän teknologian ja recurring revenuen suuntaan.
Monet konsulttiyhtiöt tietävät tämän jo ja siirtyvät aktiivisesti ohjelmistopuolelle. Ne, jotka jäävät kiinni vanhaan malliin, voivat kohdata haasteita.
Tarvitaan tasapainoa
Vastuullisuus on tärkeää, mutta nykyinen raportointiviidakko on tehnyt siitä raskaan taakan. EU on jo keventänyt vaatimuksia Omnibus-paketilla, mutta Suomessa kannattaa olla nyt hereillä ja seurata, ettei kansallinen toteutus tuo mukanaan mitään ylimääräistä byrokratiaa. Kaikki gold plating on nyt syytä unohtaa kokonaan. Tavoitteena pitäisi olla aidot ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset, ei pelkkä paperin pyörittäminen.
In the meanwhile: Yritysten kannattaa hyödyntää VSME:tä ja digityökaluja, jotta kulut saadaan minimoitua. Kansantalouden kannalta kannattaisi vähentää raportointia ja painottaa tekoja, joiden takia koko sääntelymekanismi on ylipäänsä luotu. Vähemmän raportointia, enemmän tekoja. Muuten kyse on jostain muusta kuin ilmoitettujen tavoitteiden ajamisesta.
(Kirjoitus perustuu EFRAGin, EU-komission ja markkina-arvioihin. Tilanne heinäkuu 2026.)
Viimeisimmät kommentit