Maahanmuuttajien rahalähetykset eli miten Suomesta tuli globaalin rahankierron hyväntekeväisyysautomaatti
On olemassa aiheita, joista suomalaiset eivät puhu. Sitten on aiheita, joista suomalaiset eivät halua puhua. Ja lopulta on aiheita, joista suomalaiset puhuvat vain silloin, kun joku muu aloittaa ja silloinkin mieluiten ulkomailla, mieluiten englanniksi, ja mieluiten niin, että voi teeskennellä olevansa vain sivustakatsoja.
Rahalähetykset ulos Suomesta maahanmuuttajien lähtömaihin kuuluvat tähän viimeiseen kategoriaan.
Suomi – maailman vaatimattomin rahasampo
Vuonna 2024 Suomesta lähti maailmalle noin 1,5 miljardia euroa. Se on summa, jolla olisi muutakin käyttöä. Listataanpa niistä muutamia.
Kuntatasolla samalla rahalla voisi korjata tai rakentaa kymmeniä kouluja, laajentaa päiväkoteja ja parantaa katu- ja liikenneverkkoa monissa kunnissa, joissa nyt leikataan palveluita talouspaineiden takia.
Hyvinvointialueilla 1,5 mrd € olisi noin 5–6 % koko hyvinvointialueiden vuotuisesta rahoituksesta. Se vastaisi suunnilleen sitä lisärahaa, jota alueet ovat toistuvasti kaivanneet kattamaan kustannuspaineita (esim. vanhustenhoito, erikoissairaanhoito, henkilöstöpula).
Sote-puolella 1,5 miljardia lisää voisi olla ratkaiseva parannus monien hyvinvointialueiden taloudelle: se voisi kattaa osan alijäämistä, estää leikkauksia vanhusten- ja vammaishoidossa tai mahdollistaa ammattitaitoisen lisähenkilöstön rekrytoinnin.
Tämä summa lähtee Suomesta pääosin tulonsiirtoihin nojautuvien ryhmien (kuten somalit, irakilaiset, afgaanit ja syyrialaiset) toimesta. Se ei kierrä Suomen taloudessa verotuloina, kulutuksena tai investointeina. Tästä näkökulmasta onkin vaikea ymmärtää valituksia sosiaalitukien riittämättömästä tasosta tai kehitysavun tarpeellisuutta. Varsinkin silloin, kun kehitysapu rahoitetaan lainarahalla.
Suomesta ulos lähetettävä rahasumma on tällä hetkellä lähes kaksinkertainen verrattuna 2010-luvun alkuun. Kasvu on ollut niin ripeää, että jos rahalähetykset ulkomaille olisivat startup, ne olisi jo myyty amerikkalaisille ja listattu Nasdaqiin. No, Western Union on toki pörssilistautunut. Myös suomalaiset veronmaksajat maksavat sille epäsuoraa yritystukea omista rahoistaan.
Raha ei katoa – se vain matkustaa enemmän kuin suomalaiset itse
Rahaa virtaa Etelä-Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Itä-Aasiaan ja Euroopan sisällä Ruotsiin ja Viroon (koska miksipä ei). Mutta kuten sanottu, erityisen näkyvä on neljän maan kvartetti: Somalia, Irak, Afganistan ja Syyria. Sama kvartetti, joka esiintyy myös suomalaisen julkisen talouden Excel-taulukoissa kohdassa “haasteelliset ryhmät”. Tai ainakin piitäisi esiintyä. Tilastot nimittäin kertovat, että näiden ryhmien työllisyysaste on usein 30–40 %:n tuntumassa. Tämä tarkoittaa, että rahaa lähetetään kotiin usein tulonsiirroista eli suomalaisesta verorahoitteisesta hyvinvointivaltiosta käsin.
Toisin sanoen suomalainen sosiaaliturva toimii globaalina perhetukena. Kansainvälistä solidaarisuutta siis, mutta ilman että kukaan muisti kysyä meiltä, haluammeko osallistua.
“Mutta eikö tämä kuitenkin ole vain pientä hyväntekeväisyyttä?”
Kyllä, globaalissa mittakaavassa Suomen 1,57 miljardia on kuin yksi lantti maailman kerjäläiskuppiin. Mutta suhteutettuna väkilukuun se on 0,5 % BKT:sta ja se on jo ihan oikea luku. Ja mikä parasta, kukaan ei edes tiedä todellista summaa, koska epäviralliset siirrot eivät näy tilastoissa. Käteinen, vaihtokauppa, “serkku vie”, “kaveri tuo”, “pankki ei toimi”. Kaikki tällainen on tilastojen ulkopuolella.
2015–2016: vuosi jolloin kaikki muuttui
Pakolaiskriisin myötä Suomeen saapui kymmeniä tuhansia ihmisiä Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Syyriasta.
Samalla rahalähetykset ulos Suomesta lähtivät nousuun kuin Bitcoin vuonna 2021.
- 2010-luvun alku: 700–800 miljoonaa
- 2019: 960 miljoonaa
- 2024: 1,57 miljardia
- 2026: trendi jatkuu, koska miksi pysähtyä, kun vauhti on hyvä?
Joidenkin ryhmien työllisyysasteet ovat parantuneet hieman, mutta eivät läheskään tarpeeksi muuttaakseen kokonaiskuvaa mihinkään. Tulonsiirrot ovat edelleen monien kotitalouksien pääasiallinen tulonlähde – ja osa näistä tuloista virtaa ulkomaille.
Suomi – maailman ainoa maa, joka onnistui keksimään negatiivisen Marshall-avun
Marshall-apu oli aikanaan Yhdysvaltojen massiivinen taloudellinen tuki Euroopan jälleenrakennukseen. Suomi on keksinyt tästä oman versionsa, johon ei tarvita sotaa eikä jälleenrakennusta. Riittää, että ihmiset muuttavat tänne ja lähettävät rahat muualle.
Tämä on talousmalli, jota kukaan ei tilannut, mutta jonka kaikki maksavat. Ja tästä huolimatta kehitysavusta ei saisi leikata mitään ja sosiaalitukien tasoa pitäisi entuudestaan nostaa. Samalla on uutisoitu, että maahanmuuttajat ovat myös lisänneet tilastoissa näkyvää köyhyyttä, koska tulonsiirroilla eläminen on tässä ryhmässä yleistä. Ja tästä ”köyhyydestä” huolimatta rahaa tuntuu riittävän ulkomaille lähetettäväksi asti. Math doesn’t math.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Se riippuu siitä, kuka kysyy. Taloustieteilijään mielestä kyseessä voi mielenkiintoinen anomalia muuten kohtuullisen selkeissä rahavirroissa. Poliitikko luultavasti sanoo, että tästä pitäisi kyllä keskustella, mutta mieluiten ei juuri nyt. Viranomaisen mielestä tilastot ovat ehkä puutteellisia, mutta trendi on selvä. Entä sitten kansalaisen mielipide? Hänen roolikseen jää kummastella sitä, miksi hänen rahansa matkustavat enemmän kuin hän itse.
Suomi on onnistunut luomaan itselleen uudenlaisen globaalin roolin. Nimittäin hiljaisen, huomaamattoman, mutta erittäin anteliaan sponsorin roolin. Me olemme kuin se ystävä, joka aina maksaa laskun, vaikka ei olisi edes paikalla.
Viimeisimmät kommentit