EU:ssa etenee taas asioita keskellä kauneinta kesää, jolloin päästään vähemmällä mediahuomiolla ja julkisella keskustelulla. Edellisestä kerrasta kerrotaan täällä. Nyt Etelä-Eurooppa kärkenään Espanja on taas vinkumassa Komissiolta rahaa. Espanja ei näytä tyytyvän koronapandemian jälkeisiin väliaikaisiin EU-rahoituksiin. Heinäkuussa 2026 talousministeri Carlos Cuerpo esitteli nimittäin Eurogroup-kokouksessa kunnianhimoisen ehdotuksen uudesta Eurobondista eli European Sovereign Facilityn (ESF), jonka kautta komissio ottaisi yhteisvastuullisesti lainaa jopa 850 miljardia euroa vuodessa.
Tavoitteena on luoda eurooppalainen safe asset, alentaa Etelä-Euroopalle koituvia rahoituskustannuksia, rahoittaa puolustusta, vihreää siirtymää, AI:ta ja kilpailukykyä ja tietysti vahvistaa euroa globaalisti. Kukapa näin hienoja tavoitteita voisi vastustaa? (Toivottavasti moni.) Osallistuminen olisi vapaaehtoista (”coalition of the willing”), mutta edellyttäisi fiskaalisääntöjen noudattamista. Kokonaiskanta voisi kasvaa jopa 5 000 miljardiin euroon.
Tämä ei ole pieni jatko NextGenerationEU:lle. Se on hyppy uuteen todellisuuteen.
Mitä EU:lla jo on ja miksi Espanja haluaa paljon enemmän
Komissio on jo aktiivinen lainanottaja. Vuonna 2026 emissiotavoite on noin 180 miljardia euroa, ja NGEU:n myötä kokonaiskanta ylittää 800–827 miljardia. Nämä EU-bondit ovat teknisesti toimineet eli niitä on usein ylimerkittykin, ja komissiolla on AAA-luokitus.
Mutta ero on ratkaiseva. Nykyiset bondit ovat sidottuja tilapäisiin kriiseihin (pandemia, Ukraina, energia). NGEU päättyy pääosin kuluvana vuonna 2026. Takaisinmaksu venyy kyllä vuoteen 2058, mutta kyse ei ole pysyvästä velkaantumismekanismista. Espanjan ESF-ehdotus loisi kuitenkin pysyvän järjestelmän ja tarkoittaisi massiivisia emissioita vuosittain, kun luotaisiin benchmark-safe asset, joka ainakin haaveiden tasolla kilpailee Yhdysvaltain Treasuryn kanssa. Säästöiksi luvataan aluksi 5 miljardia ja myöhemmin yli 25 miljardia euroa vuodessa matalampien korkojen ja paremman likviditeetin ansiosta.
Kuka hyötyy eniten? Etelä-Eurooppa, jonka lainakustannukset laskisivat lähemmäs Saksan Bund-tasoa. Nuukuutta korustaville maille, kuten Saksa ja Hollanti, ei järjestelmästä koituisi mitään etua, koska ne saavat Etelä-Euroopan maihin verrattuna halpaa lainaa jo nyt halutessaan.
Maahanmuutto, maatalous ja laskun siirto
Espanja on toki samalla jatkanut löyhää maahanmuuttopolitiikkaans. Yli miljoona paperitonta on säännöllistetty vuonna 2026 ja siellä ulkomaalaisten osuus väestöstä on jo yli 20 % (INE-tilastot). Erityisesti Afrikasta tuleva työvoima on korvaamaton Andalusian, Valencian, Murcian ja Kanariansaarten maataloudelle. Hedelmät, marjat ja vihannekset eivät poimi itseään, ja paikalliset välttelevät raskasta kausityötä.
Osa työvoimasta on laillista (kiintiöt ja säännöllistämisohjelmat), mutta iso osa harmaata tai mustaa ja EU-raportit ovat toistuvasti huomauttaneet hyväksikäytöstä. Lyhyellä aikavälillä tämä pitää kuitenkin Espanjan vientikoneiston pyörimässä ja auttaa demografiseen vajeeseen. Pitkällä aikavälillä syntyy tietysti uusia merkittäviä julkisia menoja: integraatio, sosiaaliturva, koulutus ja asuminen. Verotulot taas karttuvat hitaasti.
Tässä kohtaa eurobond-ehdotus näyttää liian sopivalta, jopa tarkoitushakuiselta. Kun kansallinen maahanmuuttopolitiikka tuottaa kuluja ja oma velka on korkea, paras ratkaisu on siirtää osa vastuu yhteiseurooppalaiseksi. “Eurooppalaistetaan” kustannukset samalla kun noudatettu kansallinen politiikka jatkuu. Yhteisvelka rahoittaisi mukavasti sekä strategiset investoinnit että ne integraatiokulut, joita maahanmuutto aiheuttaa.
Saksa ja Hollanti eivät niele tätä. He näkevät tässä varteenotettavan riskin: maahanmuutto + avoin sosiaaliturvat + yhteinen velka = kasvava vastuu mukana oleville maille, joilla kuitenkaan ei ole mitään päätösvaltaa. Moral hazard on ilmeinen.
Miksi ehdotus on vaarallinen
Nykyiset EU-bondit osoittavat, että yhteisvelka voi kriisitilanteissa olla toimivakin ratkaisu. Mutta Espanjan malli muuttaisi tilapäisen kriisityökalun rakenteelliseksi osaksi EU:n talousarkkitehtuuria. Se veisi Eurooppaa kohti finanssiunionia, jossa vastuulliset maat takaavat muiden valinnat, olipa kyse sitten maahanmuutosta, vihreistä investoinneista tai muusta.
Tämä ei vahvista euroa pitkällä tähtäimellä. Se rapauttaa luottamusta ja luo pysyvän tulonsiirtoautomaatin, jossa Saksan ja Hollannin veronmaksajat päätyvät rahoittamaan myös Espanjan maatalouden kausityövoiman sivukuluja. Kuten suomalaisetkin veronmaksajat.
Eurooppa tarvitsee yhteisiä investointeja, mutta ei tällä meille tarjotulla mallilla. Ensin pitäisi puhua rehellisesti vastuusta, kannustimista ja siitä, kuka lopulta maksaa laskun. Muuten ESF ei ole pelastus, vaan kaivetaan vain syvempi kuoppa, josta sitten yritetään nousta.
Viimeisimmät kommentit