Tämä blogi on ollut vailla huomiotani nyt jonkin aikaa, mutta en missään nimessä ole lopettamassa sen pitoa. Tänne kirjoittelu on yksinkertaisesti liian hauskaa. Hiljaiselo johtuu pikemminkin fokusoinnin vaikeudesta eli siitä, että en ole päättänyt, onko tämä ensisijaisesti oman osaamisen markkinointikanava vai vapaa-aikaan keskittyvä blogi. Pohdiskelen ja pyörittelen erilaisia asioita mielelläni, joten en halua rajata sisältöä vain joihinkin tiettyihin (ehkä myyviin) aiheisiin.
Elinikäinen oppiminen
Kuten tiedätte, uskon vilpittömästi elinikäiseen oppimiseen. Sekä isäni että sisareni ovat tehneet suuren osan elämäntyöstään opetusalalla ja kehittäneet jatkuvasti taitojaan ja osaamistaan. Minulla on ollut etuoikeus kasvaa kodissa, jossa tiedon hankkimista ja uusien taitojen opettelemista on aidosti arvostettu.
Minulla itselläni on korkeakoulututkinto taloustieteestä ja lisäksi olen lukenut tilastotiedettä ja poliittista historiaa. Harrastuksen vuoksi olen hankkinut koulutuksen myös kuvataiteesta ja työn ohessa suorittanut satamatoimintojen asiantuntijakoulutuksen. Sitten innostuin hankkimaan medianomin korkeakoulututkinnon ja sen jälkeen tieto- ja tietoliikennetekniikan ketterien menetelmien koulutuksen.
Olen opiskellut koodausta sekä itsenäisesti verkossa että Metropoliassa. Minulla on suunnitelmissa toisen sivuston tekeminen Hugolla sekä kokonaan oman sovelluksen tekeminen. Idea on olemassa. Toteutukseen tarvitaan todennäköisesti useampia henkilöitä.
Laaja-alaisuus: uhka vai mahdollisuus?
Jatkuva uuden oppiminen sopii ihmiselle, joka on utelias ja jossakin määrin joustava. Laaja-alaisuus on kiinnostavaa, vai onko? Eräs tuttavani manaili äskettäin, että useamman alan osaamisen hankkiminen saattaa Suomessa pahimmillaan olla dismeriitti, joka leimaa ihmisen jotenkin epäilyttäväksi tuuliviiriksi. Täällä täyyisi valita unelma-alansa viisivuotiaana ja sitten hakeutua sille ja pysyä sillä loppuun saakka. Karrikoitua, mutta näkemyksessä on totuuden siemen.
”Ikuisuusopiskelija” ei ole mitenkään mairitteleva kuvaus kenestäkään, vaikka opinnot olisivatkin edenneet hyvää tahtia ja kokemusta olisi runsaasti myös työelämästä. Ja opinnoista osa olisi suoritettu täysipäiväisen työssäkäynnin ohella. Ja kuva liittyy asiaan miten? Tarkkasilmäiset saattavat erottaa, että meikäläinenhän se siinä. Ihmettelyni kohteena on Amsterdamissa sijaitseva todella originelli pikku museo, joka on omistautunut kaikelle fluoresoivalle.
Museossa on nähtävillä kaikenlaisia luonnossa esiintyviä fluoresoivia materiaaleja, kuten kiviä. Ja lisäksi siellä on omaperäinen 60-luvun tehdastekoisia fluoresenssivärejä ja psykedeelisiä taideteoksia täynnä oleva sisustus. Kaikki siis kiiluu pimeässä (ja osa valossakin!) Museoon mennään pienen liiketilan lattiassa olevasta luukusta, josta avautuvat jyrkät ja kapeat portaat alaspäin.
Jotenkin tunnun aina löytävän jotain kiinnostavaa ihmeteltävää, olinpa sitten lähes missä tahansa. Maailma on täynnä kaikenlaista kiinnostavaa ja fokuksen löytäminen voi olla hankalaa. Aikaa on kuitenkin rajallisesti.
Ars brevis, vita brevis?
Ars longa, vita brevis, sanottiin ennen vanhaan. Eli taide pitkä, elämä lyhyt. Taiteen lisäksi sama pätee taitoihin. Syväosaamisen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä omistautumista. Olen viime aikoina opetellut Pythonia, Javaa, Linuxia, Sql:ää, CSS:ää, PHP:tä, HTML:ää jne. jne. Olen kartuttanut tietojani pilvipalveluista ja digitaalisesta markkinoinnista, konttiteknologioista ja tietoturvasta.
Toisaalta digitalisoituvassa maailmassa taidot myös vanhenevat nopeasti, mikäli niitä ei systemaattisesti pidä ajan tasalla. Tässä mielessä elinikäinen oppiminen on pikemminkin välttämättömyys kuin hyve.
Mihin tämä kaikki vie, on vielä liian aikaista sanoa. Jonkun uuden osa-alueen varaan voisi rakentaa myös syväosaamista. Todettakoon, etten pelkää monipuolisuuden muodostuvan kohdallani dismeriitiksi. Toki se on mahdollista, mutta nykyaikana korostetaan jatkuvaa oppimista. Uskon, että uusien asioiden opettelusta on hyötyä. Lisäksi (last but not least!) se tuottaa iloa. Tulee sellainen tunne, että on hereillä ja käyttää aivojaan ja aistejaan. Vaikka nyt häröilemällä fluoresenssien metsässä.
Olen alkanut kirjata Ict-alaan liittyviä mietteitäni LinkedIn-artikkelien muotoon. Liikunta, kasvisruoka ja kaikkinainen black metal-henkinen touhuilu puolestaan jatkuu sekin ja siitä tulen vastaisuudessakin kirjoittamaan lähinnä tänne. Siihen ja katukuvaukseen sun muuhun liittyvää aineistoa löytyy toistaiseksi lähinnä kuvien muodossa Instagram-tililtäni eijaismi
Hyvää Samhainia ja Yulen odotusta kaikille!
Viimeisimmät kommentit