Jokainenhan osaa pyöräillä vai? No ei ihan, ainakaan seisaaltaan oudosti vaappuen! Veljessukukansan edustaja fiksaa ystävällisesti pyöräni säädöt. Iisi startti puolestaan on iisi, mutta ei missään nimessä pliisu.
Ja mitä tuossa artikkelikuvassa on? No hiuslenkkejä tietysti. Salilla ja jumpissa on paljon sellaisia paikkoja, joihin ei halua hiustensa takertuvan. Kuten nyt esimerkiksi spinning-pyörät.
Myös Spinning on omanlaisensa jumppaklassikko, joka on vetänyt väkeä varmaan yhtä kauan kuin Body pump, josta kerron täällä. Myös tämän jumpan kohdalla klassikoksi muodostumisen ymmärtää hyvin.
Hämärässä salissa oli vähän hankala päästä jyvälle siitä, pitikö säätöjä tehdessä pyörittää vai vetää vaiko kenties työntää. Luonnollisesti jouduin nimittäin ensi töikseni nostamaan sekä satulaa että ohjaustankoa tuollaiset 12 senttiä. Onneksi viereisen pyörän virolaiskundi huomasi hämmennykseni ja näytti, miten oikeat säädöt tehdään.
Lisähaastetta asettivat polkimet, joihin spinnigissä on meininkinä köyttää kenkänsä. Nyrkkeilykenkien ohutpohjaisuus vähän mietitytti varsinkin seisaaltaan pyöräiltävissä kohdissa, mutta yllättävän vähän siitä oli haittaa. Se haittaa enemmän tavallisilla tunneilla, koska pohjissa ei juuri ole kitkaa ja jumppasaleissa on lakattu puulattia. Eli esimerkiksi lankkupidoissa tehtävissä liikkeissä meikäläinen hankkii lisähaastetta, koska pito on surkea ja kengät pyrkivät sutimaan niin, että lakkaus vain pölisee lattiasta.
Pyörälenkillä hämärässä huoneessa
Spinningissä on ideana tehdä ikäänkuin ohjattu pyörälenkki mäkisessä maisemassa, jossa vastus ja tahti vaihtuvat alinomaa. Osa matkasta poljetaan seisten, mikä on yllättävän työlästä. Koska kovatempoisimmissa osioissa tunsin oloni polkimilla jotenkin vaapperaksi, istuin suosiolla. Mistään kevyestä jumpasta ei ole kyse. Istumallakin saa koetella aerobista kapasiteettiaan ja jalkansa hapoille. Tunnelmavalaistuksen idea ei aukea minulle, mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole.
Spinning on myös yksi niistä jumpista, joihin osallistuu myös miehiä. Syynä lienee se, että rasituksen saa säädettyä kovaksi eikä tässäkään tanssahdella. Hmmm, voisin ehkä käyttää miesosallistujien määrää jonkinlaisena kriteerinä, kun valitsen itselleni mieluisia ryhmäliikuntamuotoja? Tätä sietää harkita. Niissä tulee aina kunnolla hiki, käytetään painoja tai muuta lisärasitusta eikä poukkoilla pitkin salia oudosti viuhtoen.
Iisi startti on iisi, muttei lälly
Iisi startti on siitä mielenkiintoinen jumppa, että siinä kyllä tehdään asioita musiikin tahdittamana, mutta jostain kumman syystä homma ei juuri viiksetä. Johtunee varsinaisten koreografioiden puutteesta. Tuntia mainostetaan matalan kynnyksen tuntina, joka sopii kaikille. Aika lailla osuvasti sanottu. Tunti koostuu alkulämmittelystä, lihaskunto-osuudesta ja venyttelystä. Tunti ei sisällä hyppyjä (niitä vastaan minulla ei tosin olisi mitään) tai koreografioita (niitä vastaan olisi), mutta siellä saa kyllä nostettua peruskuntoa. Tätä voi siis hyvällä omallatunnolla suositella ihan kaikenlaisille jumppanoviiseille ja miksei kokeneemmillekin.
Mikäli kiinnostuit, löydät kuvaukset näistä kahdesta ja muistakin 24sevenin ryhmäliikuntatunneista täältä.
Viimeisimmät kommentit