Testissä hippikonsteja, luonnonkosmetiikkaa ja kirpparimyyntiä. Ja niin, toimiva hippidödö löytyi vihdoinkin!
Oman hiusvärin takaisin kasvattaminen jatkuu. (Mistä homma lähti liikkeelle on kuvattuna tässä.) Lyhyesti sanottuna purin monivuotista hennaväriä erilaisilla semihellävaraisilla kotikonsteilla ja sitten kävin kampaamossa hankkimassa raidat homman helpottamiseksi. En käytä muotoilutuotteita enkä kärvennä hiuksiani millään raudoilla. Tämä on parasta karkeahkolle ja kuivumaan taipuvaiselle tukalleni. Muutenkin käytän siihen vain aineita, jotka eivät sisällä silikoneja tai inci-listametrin verran erilaisia (kuivattavia) sulfaatteja.
Olen jo muutaman vuoden ajan käyttänyt erilaisia luonnonkosmetiikan shampoita. Koska pesen hiuksia eniten salilla, en halua roudata roudata mukanani vettä pulloissa. Ratkaisu on siis palashampoo. Ne ovat käteviä myös erityisesti lentäessä ja niillä pesee hiusten lisäksi myös kasvot, kropan ja tarvittaessa silkkipaidan. Kätsyä, eikö!
Parhaat palashampoot ja hippihoitsikat
Tällä hetkellä minulla on käytössä virolaismerkki Nurme ja noin tarkemmin sen jojobashampoo. Ei lähmää hiuksia, vaan tekee niistä jotenkin ryhdikkään ja hyvinvoivan oloiset. Pakkauksessa lukee, että vaaleille hiuksille, mutta enemmänkin mielestäni on kysymys hiustyypistä kuin väristä ja koska omassani on tällä hetkellä raidoitus, tämä tuote tuntuu sopivan oivallisesti. Mitään värjäävää ainesosaahan tässä shampoopalassa ei ole. (Ei, en saa tästä postauksesta rahaa ja kaiken mainitun olen ostanut omilla pennosillani 😀 )
Olen kuullut paljon hyvää muistakin Nurmen tuotteista ja erityisesti suolasaippuan kokeileminen kiinnostaisi, yllättävän moni atoopikko tuntuu nimittäin tykästyneen tuotteeseen ja heitä vaativampaa kuluttajaryhmää ei yksinkertaisesti ole. Paitsi (iho)keliaakikot ja palaan aiheeseen vielä tässä postauksessa, otsikolla Risut. Toimivan luonnonkosmetiikkaputsarin löytäminen on tuntunut hankalalta (vinkkejä otetaan vastaan!), joten voisi kokeilla, miten tämä saippua toimisi putsarina kasvoille.
Olen kuullut, että mainittua suolasaippuaa käytetään myös meikin poistoon. Ja suola sitoo kosteutta, joten vaikutelma on se, että tämä voisi hyvinkin toimia. Sitä silkkipaidan viruttelua suolavedessä en sitä vastoin nyt ehdota kenellekään ymmärrettävistä syistä. (Nurm on muuten niitty viroksi, eli mitään ruohonvihreää hius- tai ihonväriä tuotteesta ei saa. Shokkivärit joutuu edelleen shoppailemaan lisäksi 😉 )
Moni hehkuttaa kotimaisia Flow-cosmeticsin shampoopaloja. Oma kokemukseni näistä on aika mitäänsanomaton. Toki ihmiset ja hiukset ovat yksilöllisiä eikä kaikilla ole samat tarpeet, mutta silti. Olen kokeillut näistä paria eli brunetti- ja punapääshampoota. Molemmissa kävi niin, että tukka tuntui lähmäiseltä ja sellaiselta puolilikaiselta.
Paras kotimainen tällä saralla onkin minun mielestäni ehdottomasti Famo, jonka palashampoot ovat erinomaisia. Tukka tuntuu ja näyttää erittäin puhtaalta ja minulla käytössä ollut Piparminttu-shampoopala teki lisäksi aina hyväntuuliseksi raikkaan tuoksunsa takia.
Palashampoiden jälkeistä lähmäisyyttä voi vähentää etikkahuuhteluilla. Omat shampooni eivät lähmää, mutta siitä huolimatta olen tykästynyt XZ:n Omenahiushuuhteeseen. Sillä voi nimittäin esimerkiksi korvata shampoopesun, jos sattuu olemaan niin monta peräkkäistä treenipäivää, ettei hiusten pesu joka kerran jälkeen tunnu mielekkäältä. Lisäksi sitä voi käyttää hoitoaineen korvikkeena.
Merkki on kotimainen eikä sitä varsinaisesti lueta luonnonkosmetiikaksi, mutta käytännössä monet sen valikoimassa olevat sulfaatittomat ja silikonittomat tuotteet ovat koostumukseltaan ja toimivuudeltaan ihan samalla viivalla luonnonkosmetiikan kanssa. Monet niistä soveltuvat myös Curly girl-metodista innostuneille.
Hoitoaineista suosikkini on Urtekramin Ruusuhoitoaine, mutta hiusten jouduttua värin purkamisen ynnä muun takia koville olen käyttänyt myös Garnierin tehohoitoaineita ja hairfoodeja. Banana hairfood on seuraavana kokeilussa, joten siitä en sano vielä mitään. Usea näistä Garnierin hoitotuotteista hiuksille on alkuperältään 98 % luonnollisista lähteistä, joten aika läheltä luonnonkosmetiikkaa liipataan nytkin.
Pääsääntöisesti luonnosta saatavista aineista valmistettu Mythic olive- hoitoaine on omien kokemusteni mukaan kaikkien kehujen arvoinen.Tätä ostan kolmannenkin purkin!
Luonnonkosmetiikan putsarit, kuorinnat ja voiteet
Olen käyttänyt muutamaakin luonnonkosmetiikan putsaria. Ne ovat kaikki olleet geelimäisiä ja jatkuvassa käytössä vähän kuivattavia. Puhdistustulokseltaan yksikään niistä ei ole vastannut esim. Sensain kaksivaiheisen menetelmän tuotteita. Tarkoitan siis näitä. Idea on, että ensimmäisen vaiheen tuotteeksi voi valita esimerkiksi öljyn (suosittelen!) ja toiseen vaiheeseen vaikka vaahtoavan putsarin.
Puhdistusteho tällä kombinaatiolla on uskomaton (matkapakkauksen tuotteetkin ovat osoittautuneet hyvin riittoisiksi) ja iho kiittää, kun siitä ei tule kiristelevä ja narskuvan puhdas. Minulla on ollut käytössä myös Sensain kasteltava kuorintaliina (kunnes se hajosi käytön määrään) ja Silky purifying powder, joka on eräänlainen todella hienovarainen kuorinta.
Monella luonnonkosmetiikkasarjalla on erinomaisia vartalon kuorintoja. Yleensä nämä perustuvat sokeriin tai merisuolaan ja jättävät ihon pehmeän tuntuiseksi. Esimerkiksi Organic Shop tekee erittäin hyviä kuorintoja, joista olen testannut jo useampaa. Niitä on todella miellyttävä käyttää ja ne tuntuvat kosteuttavilta. Niissä on hyvä, mutta ei päällekäyvä tuoksu. Lisäksi niitä on saatavilla monessa kaupassa, esimerkiksi nyt vaikka Sokoksella.
Organic Shopin tuotteet ovat myös erittäin edullisia. Oma kokemukseni on, että ne ovat vähintään yhtä hyviä kuin nyt esimerkiksi kalliiden ruotslaisten luonnonkosmetiikkamerkkien kuorinnat, joita niitäkin olen kokeillut. Luonnonkosmetiikan kuorintatuotteissa ei ole mikromuoveja eli niitä voi käyttää hyvällä omallatunnolla ja itselleni tämä on hyvinkin tärkeä asia. On erittäin hyvä, että vastuullista kuluttamista ja nautinnollista huolenpitoa itsestä voi harjoittaa myös niin sanotusti budjetilla. Eivät vastuullisuus ja itsensä hoivaaminen mitään varakkaiden yksinoikeuksia ole!
Vartalovoiteista näin kesällä suosikkini on Urtekramin kuvassa näkyvä Green matcha body lotion. Ensimmäisellä käytöllä vähän vierastin tuoksua, kunnes huomasin, miten mieto, raikas ja miellyttävä se iholla sitten on. Nuuhkin käsivarttani jokusen hetken. Mmm.
Urtekram tekee luomutuotteita sekä kosmetiikka- että elintarvikepuolella. Kosmetiikkapuolen tuotteet ovat edullisia ja toimivia. Firma perustettiin Kööpenhaminassa jo 70-luvulla, joten olen tottunut näkemään (ja maistamaan) heidän tuotteitaan jo lapsuudessa.
DIY-kuorinnat eli omat hippikonstit
Vartalokuorintoja on helppo valmistaa myös itse. Olen tehnyt niitä hienontamalla morttelissa merisuolaa ja sekoittamalla joukkoon kookosöljyä, jonka avulla koostumuksesta saadaan miellyttävä ja helppokäyttöinen. Sitten olen lisännyt muutaman tipan vaikkapa laadukasta eteeristä rosmariiniöljyä ja olenpa muutaman kerran sekoittanut mukaan rosmariinin oksiakin pienityssä muodossa.
Tässä on rajana vain taivas, eli varmasti muutkin suolat ja öljyt kuin juuri mainitsemani sopivat kuorintojen valmistamiseen ja öljyn voi valita omien mieltymysten ja vaikkapa käyttöajankohdan mukaan. Appelsiinia tai piparminttua piristämään, laventelia rauhoittamaan jne. Kustannukset ovat hyvin kohtuulliset ja tuotteesta saa itseä miellyttävän. Lisäksi näitä voi antaa kivoissa purkeissa samanhenkisille kavereille vaikka lahjaksi. Ovat olleet pidettyjä 🙂
Entä sitten kasvojen kuorinta? Oman kokemukseni mukaan paras on hunajan ja ruokasoodan sekoitus. Sekoitussuhde kannattaa valittaa sillä perusteella, että tahna on helppo levittää kasvoille eli ei liian jauhoinen tai liian juokseva. Se on hienojakoinen, kuoriva ja kosteuttava eikä raasta ihon pintaa liikaa. Tämä on kätevä tehdä esimerkiksi silloin, kun kokeilee hunajavaalennusta hiuksille. Fiilis on makea monessakin mielessä!
Risut eli (iho)keliaakikon karmeat kokemukset
Moni keliaakikko kärsii myös ihokeliakiasta, joka oireilee esimerkiksi pieninä vesirakkulamaisina juttuina iholla. Itse kuulun tähän ryhmittymään. Siksi on kauheaa, että niin tavallisessa kuin luonnonkosmetiikassa saattaa olla mukana gluteenia. Sehän on proteiini, joten sitä lisätään erityisesti hiustuotteisiin. Tästä ei varoiteta pakkauksissa mitenkään, joten ostoksilla on syytä käydä sisällysluettelo yhtä huolellisesti läpi kuin elintarvikkeiden kohdalla. Olen itse oppinut tämän niin sanotusti kantapään kautta.
Eli meninpä sitten kerran ostamaan tarjouksesta Madaran palamuotoisen kasvojen putsarin. Käytin sitä kerran eikä tuntunut toimivalta, joten annoin sen pois. Tsekkasin inci-listan vasta pesun jälkeen ja havaitsin, että sekaihon palaputsarissa on vehnää. No, tästä ei seurannut mitään kauheaa. Annoin sen kaverille, jolle vehnä ei tuota ongelmia. Saippuahan huuhdotaan pois, joten keliaakikkona selvisin vähällä. Hoitoaineissakin oleva vehnä tai jopa vehnägluteeni huuhdotaan sekin pois, mutta välttäisin silti itse myös niitä. Ainetta voi mennä suuhun tai jäädä muhimaan päänahkaan. Josta voi seurata kauheuksia.
Pahin kokemukseni tällä saralla on Sante-luonnonkosmetiikkamerkin tuubissa ollut kasvipohjainen hiusväri. Tässäkään ei vehnästä varoitettu mitenkään, joten muhitin vähän kutisevaa väriä päässäni ihan pieteetillä samalla duunaillen jotain työ- tai opintojuttuja läppärillä. Huuhdoin värin pois. Se ei tarttunut kunnolla (sama kokemus minulla on myös Santen jauhemaisista hiusväreistä), mutta jätti kivan punertavan lämpimän hohteen tukkaan.
Mutta seuraavana päivänä! Olin kuvankäsittelykurssilla ja päänahkaani kutitti vimmatusti. Yritin sitä siinä sitten (muka) diskreetisti hankailla ja raaviskella. Väliajalla yksi kurssikaveri tuli sitten kysymään, onko meidän lasten koulussa täitä. Paitsi kirveleväistä, myös saakelin noloa oli kokemuksena kyllä tämä! Ei nimittäin ole täitä eikä koululapsia, joten syyn oli oltava muualla. Kotiin tultuani tsekkasin (onneksi tallella olevan) väripakkauksen välittömästi. Ja vehnähän siellä pötkötti!
Kutina laantui ajan kanssa ja kun illalla käsittelin hiuspohjaani ja tukkaani öljyllä ja runsaasti pesten ja huuhdellen. Mitenkään hengenvaarallista tämä vehnää hiusvärissä-juttu ei ole, mutta aika saakelin epämiellyttävää kyllä! Tämän jälkeen siirryinkin jauhemaisiin väreihin, jotka olivat sataprosenttista lawsonia inermistä eli hennaa. Päänahka kiitti, kuten tukkakin. Mutta tarkkana saa siis olla!
En tiedä ko. Santen värin koostumuksesta nykyään. Sama pätee tuohon Madaran putsariin. Olisi kuitenkin hienoa, mikäli niin luonnon- kuin muutkin kosmetiikan valmistajat katsoisivat tarpeelliseksi tiedottaa tuotteissaan mahdollisesti olevasta vehnästä tai mikä vielä pahempaa, vehnägluteenista. Kiitän jo etukäteen! (Muuten kiroan koko porukan kolmanteen polveen. Olen noita-akkasukua.)
Ja nyt se toimiva hippidödö eli Lushin T’eo!
Olen sen verran liikunnallinen, että hikoilen paljon. Yleensäkin säntäilen paikasta paikkaan, koska uskon olevani aina myöhässä (vaikka en olisikaan).
Olen testallut vinon pinon hippidödöjä sekä kalliilta (kuten Madara) että edullisemmilta valmistajilta (kuten Urtekramilta kristallidödö). Ja mitkään eivät ole toimineet. Lähelle on päässyt yksi tuote eli Speickin deostick, jota löytyy esimerkiksi Ruohonjuuresta. En halua tukkia ihohuokosiani alumiinilla, joten kokeillut kaikki löytämäni hippidödömerkit. Kokeilin myös kookosöljyä deodoranttina ja se toimi ehkä noin sekunnin. Haisin hielle jo saavuttuani toimistolle. Kookos peitti hajua vähän, mutta tämä kokeilu sai jäädä ainoaksi. En käsitä, miten jotkut voivat väittää sen toimivan.
Lush ei ole varsinainen luonnonkosmetiikkamerkki, mutta se on heikko kohtani. Tutustuin siihen nimittäin jo teininä Lontoossa. Ostan edelleen samoja tuotteita kuin silloin eli Karma-saippua ja -ihovoide ovat olleet minusta vastutamattomia jo kolmisen vuosikymmentä ja vähän yli. Tämä on kuluttajauskollisuutta jos mikä 🙂 Jo pelkästään Asematunnelissa sijaitsevan kaupan tuoksu saa hyvälle tuulelle.
Nyt otin siis kokeiluun T’eo-nimisen unisex-deodorantin. Siinä on miellyttävä, aidosti unisex sitrustuoksu, joten tästä saattaa oikeasti joutua tappelemaan talouden miesväen kanssa. Moni unisex-tuoksuhan on joko partavesimäinen tai sitten liian hempeä eli käytännössä joko miehekäs tai naisellinen.
Testasin dödöä arkikäytössä, kuumissa olosuhteissa pidetyissä häissä Kangasalla sekä tietysti treeneissä. Ja kyllä vain, se pitää. Treenin jälkeen hiki pääsee tietysti läpi, mutta sitrustuoksu poistaa siitä epämiellyttävän hajun. (Aamun Hesari kertoi sen aiheutuvan stafylokokkibakteereista.) Treenin jälkeen mennään myös suihkuun, joten sikälikään täydellisellä raikkaudella ei jumpan jälkeen ole niin väliä.
T’eo on deodoranttipala eli kovahko klöntti, josta irtoaa iholle nopeasti katoavaa jauhomaista ainetta. Sen teho perustuu juurikin kosteutta imeviin jauheisiin ja tuoksu tulee sitruunasta. Mukana on antibakteerista teepuuöljyä ja katajanmarjaa. Tämä on mahtavan freesi tuoksu. Mikäli tuotteen pinta kovettuu, sitä voi rapsuttaa hieman jauheen irrottamiseksi tai vaihtoehtoisesti levittää sitä käsien kautta, hankaamatta kainaloihin. Suosittelen tätä lämpimästi.
Turhat nurkissa lojuvat laatuvaatteet, kengät ja laukut myyntiin Emmyyn
Monella on lojumassa ylimääräistä, mutta täysin käyttökelpoista laatukamaa. Niin minullakin. Päätin siis ottaa kokeiluun niiden myynnin second handiin erikoistuneessa verkkokaupassa. Niitä on useita, mutta itse valitsin Emmyn. Syynä oli lähinnä se, että heidän keräyslaatikkonsa on mukavan lähellä Martinlaakson ostarilla ja ennen kaikkea se, että heidän verkkosivunsa ovat ostajan kannalta erinomaiset.
Tarjontaa voi rajata monilla eri kriteereillä ja kuvia voi zoomata. Näin ostettavaan tuotteeseen voi perehtyä kunnolla etukäteen. Lisäksi sivut ovat selkeät muiltakin osin. Myyjäksi haluava saa kaiken tarvitsemansa tiedon nopeasti.
Homma toimii lyhyesti seuraavasti. Emmy kuvaa vaatteet, arvioi aitouden ja asettaa ne myyntiin. Myyntituotosta peritään provisio, samoin tuotteiden käsittelystä. Myyjä siis vie tuotteet eränumerolla varustettuna Emmyn laatikkoon asianmukaisessa kunnossa ja asianmukaisesti pakattuina. Siinä kaikki. Vaate-erän käsittely vie kuukauden verran ja voitot maksetaan myyjän tilille tai lahjakorttina myyntiä seuraavan kuun lopussa. Helppoa ja kätevää. Ei tarvitse kuvata tuotteita itse ensin eikä vääntää ostajien kanssa ja sopia postituksesta tai tuonnista/noudosta. Tämän iisimmäksi homma ei enää tule.
Omien tavaroiden myynnin seuraaminen on aika koukuttavaa puuhaa! Samalla tulee tietysti tsekattua muutkin uutuudet ja ehkä tehtyä hankintoja. Olen itsekin ostanut Emmystä pari tuotetta ja niiden kunto oli aivan kuvatunlainen ja hinta hyvin kohtuullinen.
Olen laittanut myyntiin hutiostoja ja emergency-ostoja, jotka ovat jääneet muutamalle käytölle. Tein näitä hätäostoja esimerkiksi silloin, kun nostaessani käsimatkatavaroita lentokoneen tavarahyllylle kiva, tyköistuva jakkuni ratkesi harteista. Riiiips. Kysymyksessä oli työmatka ja sää vilpoinen, joten säntäsin heti ostamaan uuden jakun tilalle. Ostos hoitui nopeasti ja palveli kyllä hyvin keikan ajan, mutta jäi sen jälkeen pestynä kaappiin.
Omat huti- ja hätäostoni ja muun turhaksi osoittautuneen, mutta laadukkaan kaman näet tästä linkistä. Kierrätys on kannatettavaa ja myytävänä olevien tavaroiden määrästä voi päätellä, että kestävämpi second hand-muoti kasvattaa suosiotaan. Hyvä niin. Lyhytikäinen kertakäyttömuoti heikkolaatuisista materiaaleista valmistettuna ei ole mitenkään kannatettava ilmiö. Siksi shoppailenkin paljon second handinä. Kokeile sinäkin!
Hienoa viikkoa, murut, misut ja minkit 🙂
Viimeisimmät kommentit