En toki väitä, että kaikki kohtelevat tuotantoeläimiään huonosti. Eivät kohtele. Silti Suomen Kuvalehden jutusta tuli hankala olo. Jep, puhun juuri siitä jutusta, jossa kanojen elintilaa havainnollistettiin yhdellä A4-arkilla. Eli elintilaa on yhden aikakauslehden sivun koko, ei edes aukeaman verran.
Varmasti jokainen haluaa, että eläinten oikeudet paranevat. Koska kuitenkaan en ole karjatalouden asiantuntija (jostain turkistarhauksesta puhumattakaan, vai voiko joku muka kuvitella allekirjoittaneen soopeliturkissa?), keskityn näissä kirjoituksissani vain omiin kokemuksiini stadilaissyntyisenä pienvieljelijänä, joka muutaman vuoden kuluessa on oppinut istuttamaan kasvit oikein päin maahan. (Tässä on ollut apua paitsi maalla kasvaneesta aviomiehestä myös muista palstaviljelijöistä, jotka jakavat niksejään mielellään.)
Hyvinvointi kaikissa muodoissaan kiinnostaa minua. Noin pääpiirteissään sen voi ajatella koostuvan riittävästä ja hyvälaatuisesta ravinnosta, unesta, mielekkäästä tekemisestä ja hyvistä ihmissuhteista. Kaikki ratkaisut eivät sovellu kaikille. Ei ole minun tehtäväni tuomita muiden tekemiä valintoja. En siis kauhistele, jos joku seurassani syö lihaa. (Mutta turha sille mitään aplodejakaan on tältä suunnalta odottaa.) Niille, joita kiinnostaa oman hyvinvoinnin lisäksi myös eläinten hyvinvointi, on tarjolla runsaasti hyvää tietoa. Ne, jotka haluavat enemmän tietoa esim. eläinten oikeuksista tai veganismista, voivat perehtyä asiaan lisää vaikkapa täällä http://animalia.fi/ tai täällä http://vegaaniliitto.fi/.
Osasyy tähän vegekokeiluun oli varmasti myös se, että oman puutarhapalstan viljely on osoittautunut hauskaksi ja aika tuottoisaksikin hommaksi surkeasta kesästä huolimatta. En nyt mitenkään vihjaa taloudellisiin tuottoihin. Pettymyksekseni aarin eli kymmenen metriä kanttiinsa olevan palstan viljeleminen ei myöskään oikeuta EU:n maanviljelystukeen vaativista pohjoisista oloista huolimatta. (Jep, selvitin tämän asian.) Niitä taloudellisia tuottoja ei siis ole, pikemminkin päinvastoin. Heti alkuun piti esimerkiksi hankkia isompi jääkaappi-pakastin. Pikemminkin palstailussa on kyse hyvästä fiiliksestä.
Huonokin kesä tuntuu sisältäneen aurinkoisia päiviä, kun ne harvat hyvän sään päivät viettää ulkona palstalla. Ihmisen evoluutiossa sisätyö on aika uusi asia, ja sitä ennen keräiltiin ja metsästettiin. Luultavasti siksi ulkona oleminen ja ruumiillinen työ tuntuvat edelleen luontevilta. Ne ovat hyväksi myös kunnolle, lihaksistolle ja D-vitamiinin saannille. Lisäksi tulee hyvä fiilis siitä, että osaa tarvittaessa viljellä vihanneksensa ja myöhemmin ehkä marjansa ja hdelmänsäkin itse.
Eläinten oikeuksien parantamisen lisäksi moni ryhtyy vegaaniksi myös terveyssyistä. Vegaani saa riittävästi kaikkia ravintoaineita, mikäli koostaa ruokavalionsa oikein. Bonuksena tulee sitten se, että vegaaniruokavalion rasvat eivät tuki verisuonia ja vegaani saa riittävästi myös kuituja, joiden osuus länsimaisessa ruokavaliossa jää helposti muuten liian alhaiseksi. Tämäkin tietysti edellyttää, että vegaani ei syö pelkästään sipsejä tai makaronia tomattikastikkeen kera.
Sipsikaljaveganismi on toki ideana ihan hauska. Uusavuttomuus kohtaa siinä tietoisen itseironian. Valitettavasti seuraavaksi tosielämässä kohdattaisiin myös keripukki ja osteoporoosi. Tästä on varoittavia esimerkkejä. Vaaravyöhykkeessä ovat huonosti ja vähän syövät opiskelijatytöt ja ne, joilla D-vitamiinin saanti (auringosta tai purkista) jää alle suositusten.
Erityisesti Yhdysvalloissa vegaaniksi ryhtyvät ovat yllättävän usein keski-ikäisiä. Syy on nimenomaan kiinnostus terveitä elämäntapoja kohtaan. USA:ssa on sallittua käyttää eläinten ravinnossa ja lääkinnässä monia sellaisia aineita, joita täällä Suomessa ei saa (enkä tiedä, halutaanko edes) käyttää. Tällaisia ovat mm. erilaiset eläinten kasvua nopeuttavat hormonit. Hormonijäämät siirtyvät sitten kuluttajiin ja tietysti myös vesistöihin, eli kokonaan niistä ei päästä vegaanisuudenkaan avulla. Tuotantoeläimiä myös hoidetaan antibiooteilla yli tarpeen ja tämä myötävaikuttaa antibioottiresistenttien bakteerikantojen syntyyn.
Entä sitten painonhallintaan liittyvät syyt? On täysin mahdollista syödä vegaanisesti ja lihoa. Ihminen lihoo aina, kun hankki syömällä enemmän energiaa kuin kuluttaa perusaineenvahdunnallaan ja liikunnalla. Veganismi tai vegetarismi eivät muuta tätä tosiseikkaa miksikään. Termodynamiikan peruslait pitävät edelleen paikkansa.
Ikävä kyllä veganismi on hyvin säännelty ruokavalio, joka vetää puoleensa entisiä ja nykyisiä syömishäiriöisiä. Mikä tahansa muukin tarkkaan säännelty järjestelmä mahdollistaa syömishäiriön kehittämisen tai jatkamisen. Mikään ei kuitenkaan pakota tekemään niin. Toinen säänneltyyn syömiseen liittyvä epämiellyttävä piirre on, että vegaaneissa (kuten toisin vaikkapa karppaajissakin) on niitä, jotka kokevat tarvetta rakentaa koko identiteettinsä ruokavalintojensa varaan. Näin ei ole mikään pakko menetellä. Olen terveysintoilija ja foodie, en mikään pappi. Ja jos olisin pappi, keskittyisin kasvisruokareseptien ilosanomaan. Ja lehtikaalisipsit oikeasti ovat hirveitä.
Viimeisimmät kommentit