Kokeilussa tällä kertaa Body and Mind sekä Walk and Workout. Molempia voi suositella lämpimästi. (Kitka ja räkä-tyyppiset haasteet strictly optional. )
Keski-ikäinen jumppanoviisi seikkailee jälleen! Viikonloppuna vaivasi päänsärky, joka aikaisemmassa kamppailulajien täyttämässä treeniviikossani oli minulle lähes tuntematon kokemus. Nykyään selvästi huomaa, miten niskan ja hartioiden seutu pääsee huomaamatta jännittymään ja kiristymään. Aineenvaihdunta lihaksissa heikkenee ja päätä alkaa särkeä. Aggressioita ei voi purkaa säkkiin, mikä myöskin on omiaan räjäyttämään ihmisen pään.
Keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa yllättävän paljon
Päätin sitten tsekata Body and Mind-nimisen kehonhuoltotunnin. Tuntikuvauksen mukaan siellä tehdään liikkuvuutta parantavia harjoitteita, ensin kevyt avaava alkulämmittely, jonka jälkeen keskitytään teemoittain eri lihasryhmiin joko venyttelyn tai/sekä pienen lihaskunto-osuuden kautta. Lopuksi on rentoutus.
Tunnilla käytettiin apuvälineinä joogablokkeja, mattoa ja kuminauhoja sekä jumppakeppiä. Viimeksi mainitun kanssa tehdyt avaavat harjoitukset kohdentuivat juuri hartioihin ja yläselkään. Myöskin kaulan alueen lihaksia harjoitettiin varovaisesti ja kas, päänsärky oli tiessään jo kymmenen minuutin jälkeen! Muun hyvän lisäksi tunti oli aivan lähistöllä Myyrmäessä, joten matkoihin ei juuri palanut aikaa.
Joogasta ja pilateksesta vaikutteita ottanut tunti on hyvin tehokas, vaikka siellä ei juuri hengästy tai hikoile. Myöskin mieli lepää. Tällä tunnilla nimittäin pysytellään visusti omilla paikoilla. Ei siis tulee ahaa- tai pikemminkin ei taas- tai jaahas-elämyksiä, kun muut säntäävät musiikin tahdissa kaakkoon ja minä koilliseen tai ensin otetaan sivuaskel, sitten ristiaskel, mutta minä otan ristiaskelen, jona jälkeen sitten sivuaskelen. Aerobicin kulta-aika näkyy nimittäin Les Mills-tunneilla suoranaisena kasarimeininkinä aina välillä. Kuva liittyy 🙂
Ihan ensimmäisillä tunneilla ahdistuin askeltavasta retrobicistä aina välillä, kunnes opin hellittämään ja leikkimään Jane Fondaa, Famea ja Flashdancea kieli poskessa. (=What a feeling!!! She’s a maniac! Remember my name, remember feiiiiimm!!!) Suosittelen samaa lähestymistapaa myös muille jumppanoviiseille (meitä on muitakin kuin minä!). Se rentouttaa ja muistuttaa siitä, että harrastamisen täytyy olla kivaa, muuten siinä ei ole mieltä. Itseään ei myöskään kannata ottaa liian vakavasti, muuten hauskuus kärsii.
Body and Mindissa tehtävät venytykset ovat pitkiä staattisisia venytyksisä, jotka kannattaa tehdä huolella ja keskittyen. Epämukavalta saa tuntua, mutta varsinainen kipu ei nyt vain ole sitä, mitä tässä ensisijaisesti haetaan. Eli älkää viekö niitä venytyksiä liian pitkälle. Hermokudoksen varassa roikkuminen nyt ei vain ole hyvä idea eikä hermotus oikein tykkää siitä. Ei sidekudoskaan, mikäli homman vetää todella överiksi. Mistäkö tiedän? No tuota.
Minullahan oli alunperin suunnitelmana kahlata läpi koko jumpparepertoaari, mutta ainakaan kahden kuukauden ajassa se ei onnistu. Ensinnäkin jumppia on todella paljon, kuten voi tsekata täältä. Sitten toiseksi osa tunneista, kuten esimerkiksi Body Balance, täyttyy aina kahden ensimmäisen minuutin aikana, joten en ole onnistunut ilmoittautumaan sinne ajoissa vielä kertaakaan. Naisten pukkarissa selvisi, että en suinkaan ole ainoa. Tunti näyttää olevan monelle kuin saavuttamaton, kaukaisuudessa siintävä Graalin malja. (Kirjoittamishetkellä olen jonossa kahteen Body Balanceen, josta toisessa olen edennyt jonotusnumerolle kolme. Eli toivoa on, onhan?)
Walk and Workout eli räkää ja kitkaongelmia (myös kitkan puuttuminen voi olla ongelma)
Lähes kaikista muista 24sevenin ohjatuista jumpista poiketen Walk and Workout on suomalaisten ohjaajien koronan johdosta kehittämä ihan paikallinen konsepti. Ideana on liikkua puistossa pysähtyen välillä tekemään erilaisia harjoitteita, kuten jooga-asanoita, kyykkyjä ja punnerruksia. Hauskasti erilaista ryhmäliikuntaa siis!
Minähän kärsin epäonnekseni vasomotorisesta nuhasta ja sen lisäksi myös katupöly (ehkä siitepölykin) vaivaa hetkittäin. Eli toisin sanoen nenäni valuu lähes aina. Vasomotorinen nuha johtuu nenäni septumin eli väliseinän vinoudesta, joka puolestaan johtuu skidinä hankituista kolhuista. Näinä korona-aikoina niiskuttava ihminen (niistävästä ihmisestä nyt puhumattakaan) herättää pelkoa ja pelonsekaisia aggressioita. Niistin siis nenäni huolellisesti ennenkuin lähdin yhdeksän tuntemattoman mukana hillumaan nurtsille johonkin Triplan ja Mäkelänrinteen uimahallin välimaastoon.
Tästä huolimatta nenäni rupesi (tietysti) hiljalleen diskreetisti valuskelemaan. Yritin sitten pyyhiskellä sitä (myös diskreetisti) neulehansikkaallani aina välillä, kun oltiin sopivassa asennossa siihen, että toimeni ei herätä tarpeetonta huomiota. Ällöä, tiedän. Mutta tämä pahenee vielä tästä! Consider yourselves warned!
Joissakin pää alaspäin olevissa harjoitteissa vesi (ei suoranaisesti oikea räkä, koska mitään tulehduseritettä se ei ole, vaan jotain kudosnesteen tapaista) alkoi valuskelemaan ihan reippaasti. Pystyasennossa se valuikin sitten vauhdilla alaspäin. (Gravitaatio ei aina ole ystävä!) Turvauduin hätäpäissäni lapsuuden konstiin eli nuolaisin sen pois sen ehdittyä kieleni ulottuville. Tämä ei valitettavasti mennyt huomaamatta aivan joka kerta. Ei mahda mitään.
Punnerrukset puiston penkkiä vasten osoittautuivat haastaviksi, koska en saanut hanskoillani kunnon otetta puusta, vaan olin koko ajan tuuskahtamassa nenälleni penkille. Pidin pintani, mutta jouduin jättämään liikeradat tavanomaista lyhyemmiksi. Vaikka mene ja tiedä olisin voinut kolhaista nenääni siten, että septum olisi kääntynyt vähän toiseen suuntaan? Ehkä, mutta lopputuloksena tuo on liian epävarma ja epätodennäköinen siihen, että kannattaisi oikeasti lähteä riskeeraamaan!
Selvisin kaikesta kuitenkin ainakin omasta mielestäni kunnialla. Tunti on nerokas idea, koska etäisyyden pitäminen on helppoa, saa olla ulkoilmassa auringossa, kävellä ja tehdä erilaisia lihaskuntoharjoitteita. Ei ihme, että tämäkin tunti on muodostunut suosituksi. Itse taisin varata viimeisen vapaan paikan.
Lisää ulkoilua tiedossa
Ulkotuntien listalla minulla on enää kokeilematta Fun 2 Run, joka on tunnin mittainen yhteislenkki vaihtelevilla nopeuksilla. Välillä kävelläänkin, joten tunti ei ole yhtä kuormittava kuin intervalliharjoittelu, josta kerron seikkailujeni ensimmäisessä osassa täällä. Olen ehdottomasti kiinnostunut kokeilemaan myös tuon. Peruslaiskana tyyppinä hyödyn aina piiskuroinnista ja tykkään, kun ympärillä on kanssakärsijöitä.
Kokeilematta on myös Yoga in the Park, mutta minulla on jo kokemusta sellaisesta ja nämä tunnit ovat varmasti aika samanlaisia kuin muutkin puistojoogat.
Toki hölkkäilen ja vauhtileikittelen silloin tällöin ihan mielelläni yksinkin vesitornin ympäristössä kurvaillen ja jumppapisteen tukkeja nostellen. Huhu kertoo, että tällä vesitornia kiertävällä radalla on ollut purujakin joskus 70-luvulla. Nyt siinä on kiintoisasti viettävä hiekkatie, mutta se on silti juoksualustana paljon asfalttia mukavampi. Säästää kortisonipiikeissäkin.
Viimeisimmät kommentit