Bussi ajoi Vantaalta Helsinkiin sen verran hitaasti keskiviikkoiltana, että missasimme yhden ratikan. Seuraavallakin ehti, oltiin perillä noin vartti ennen keikan alkua. Mutta. Nosturi on Nosturi. Eli jos aikoo nähdäkin jotain, kandee olla paikalla hyvissä ajoin. Vartti ei ole hyvissä ajoin. Nyt siis jumitettiin yläkerrassa niin lähellä kaidetta kuin vain päästiin. Näkyvyys oli kohtalainen, kuten kuvan perusteella voikin päätellä.
Cradle of Filth soitti sekä uutta että vanhempaa tuotantoaan ja täytyy sanoa, ettei kumpikaan kuulostanut tössömmältä! Uutta matskua oli mm. Cryptoriana-levyltä. Bändille on selvästi rakentunut vuosien varrella oma aika fanaattinen fanikuntansa, jota oli paikalla runsaslukuisesti asianmukaisesti puettuina ja meikattuina. Olin itsekin kunnon goottivermeissä ja -meikissä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, eli sitten uuden vuoden pirskeiden. Jolloin olin typerässä influenssassa, ääntä ei oikein lähtenyt eikä ehkä ollut maailman paras idea hyppiä musiikin tahdissa. Mutkun oli Ramonesia! But I digress eli palaan nyt varsinaiseen aiheeseen, joka on siis CoF.
Kuten sanottu, CoF on vielä vedossa ja tämä näkyi energisenä ja taitavana soittona ja lauluna. Taustalaulajatypy lauloi käsittämättömän puhtaasti. ”Ääni kuin Theremin”, kommentoi seuralaiseni. Dani Filthillä on myös edelleen ääni tallella eikä ääniala vaikuta kaventuneen vuosien varrella. Nosturi on keikkapaikkana aika rupu, joskin kämäinen aika viehättävällä nostalgisella tavalla. Kyllä siellä tulee silloin tällöin edelleen käytyä, kun siellä on joku hyvä (bläkkis)bändi kuten nyt. Ja ilokseni havaitsin, että heidän valikoimiinsa on ilmaantunut Lapin Kullan gluteeniton luomuversio 😀 Olut on vahvuudeltaan ihan normaali, mutta kietaistuani pari huomaisin, että se kopsahtaa yllättävän äkeästi kuuppaan, jos on nukkunut hieman liian vähän, tehnyt liikaa töitä ja mahdollisesti myös syönyt hieman liian vähän. Mutta tervehdin olutvalikoiman laajenemista ilolla. Muut saavat juoda makeat litkut, kunhan minun ei tarvitse 🙂
Outo juttu, mutta en ostanut paitaa. Täytyykin joku päivä laskea bändipaitakokoelman paitojen lukumäärä. Arvioisin, että jotain kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen kappaleen välillä se varmaan on, koska onhan tässä aika kauan jo ehtinyt keikoilla ja festareilla käydä. Vanhimmat paidat ovat varmaan jostain 80- ja 90-luvun vaihteesta. Esim. Metallican poitsut eivät olleet suoranaisesti mitään silmäniloja tuossa vaiheessa, mutta toisaalta koreat poikabändit ja niille kirkuminen eivät oikein koskaan ole olleet se mun juttu. Olen paikalla musiikin takia. Pelkät ulkomusiikilliset tekijät eivät ole koskaan riittävästi siihen, että ostaisin lipun. Myös itse musiikin täytyy miellyttää.
Summa summarum voinkin ilokseni todeta, että kyllä jälleen kannatti ostaa lippu ja mennä paikan päälle. Ja kyllähän Cradle of Filthillä jos kellä on myös ulkomusiikilliset tekijät ihan kohdallaan, jos sattuu pitämään sellaisesta vähän synkänpuoleisesta estetiikasta. Kuten minä.
Viimeisimmät kommentit